09.04.2024 | Tätä mieltä
Windows 95 pisti sormen suuhun
Tiedon lisääntyessä ihmiset ylikuormittuvat. Apina selässä saa kaverikseen muulin, joka muuttaa alivuokralaiseksi pääkoppaan. Enää ei riitä, että muistetaan mennä töihin tai lähteä sieltä pois. Pitää jättää jälki menemisistään bittiavaruuteen. Aikamme menee erilaisten numerosarjojen muistamiseen ja teknologian tuomaan tuskaan.
Yksinkertaisista toiminnoista on tehty kovin monimutkaisia. Ainahan meitä uusavuttomia on ollut, jotka eivät osaa perunoita keitellä tai lamppuja vaihdella. Tämän päivän uusavuttomina pidetään heitä, jotka vetävät töpselin seinästä tietokoneen tiltatessa.
Teknologian myötä ihmisten elämästä on tullut helpompaa, mutta tekoälyllä varustetut robotit kavereina kuulostavat kovin kylmiltä, mieluummin vaikka se naurava marakatti olalla.
Tiedon ”applet” roikkuvat raskaina omenapuun oksilla, mutta kerääjien korit ovat täyttyneet jo aika päiviä sitten. Enää ei mahdu vaikka kuinka tunkisi. Omenoita tipahtelee koreista polun varsille ja jäävät maahan lojumaan käyttämättöminä.
Nykynuoriso on syntynyt digiaikaan ja hallitsevat tietoliikenteen, mutta meille vanhoille koirille on paha mennä opettamaan uusia temppuja. Pääsemme helpommalla, kun vain tuhahdamme kaikelle uudelle, sen sijaan, että alkaisimme ruokkia aivoriihessä kiertävää muulia rutikuivilla tiedon paaleilla.
Hiljaista tietoa ei ole enää olemassakaan, eikä tiivistynyttä tyhmyyttä. Jokainen pelaa yksilötasolla ja huutaa kaiken julki somealustoilla. Sinisenä värisevä ”Pandoran lipas” kämmenellä ohjaa tietämme ja samalla sokaisee kaiken ympäriltämme.
Aikoinaan jo Windows 95 pisti monella sormen suuhun, mutta nykyteknologian kyydissä alkaa meillä repaleisiin puolifarkkuihin pukeutuneilla ”ysiviis-miehillä” olla koko nyrkki suussa.
Älyä on sullottu vaatteisiin enemmän, mitä sitä löytyy keskivero kansalaisella korvien välistä. Monen muistitikku lyö tyhjää ja korvissa soi titityy. Ajatus junnaa peltitölkin tavoin edes takaisin pullonpalautuskoneessa etsiessään haalistunutta enariaan. Isokorvaisen muulin kerran pysähdyttyä sitä on vaikea saada liikkeelle.
Ken tiedon aasilla liian pitkään ratsastaa törmää lopulta muurari Rabbiinin palomuuriin ja matka tyssää siihen. Apina olkapäällä mutustelee happamen makuista omenan puolikasta ja puistelee päätänsä.
Markku Koskinen
09.04.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Uurainen
Olipa mahtavaa pitkästä aikaa herätä Lankalauantaiyönä railakkaaseen kellojen soittoon Uuraiskylällä! Niin oli yövirkut kellonsoittajat saaneet lehmänkellot komeasti soimaan ja tuottivat iloa kevätyöhön kuin ennen vanhaan. Hienoa kun perinne elää vielä!
Aurinkopalstalla voit kiittää, kehua tai kertoa mikä tekee sinut juuri tänään onnelliseksi. Laita terveiset tulemaan toimitus@paikallisuutiset.fi tai Whats
Appilla tai tekstiviestillä numeroon 050 5431 207. Tehdään maailmasta aurinkoisempi paikka!
09.04.2024 | Tilaajille, Uurainen
Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.
Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.
Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.
Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.
Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.
Hanna Lahtinen
Eläkeliitto on sallittu piriste
Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:
Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.
04.04.2024 | Alueelta, Lue ilmaiseksi
Terveysasemien puhelinpalvelut ovat ruuhkautuneet koko Keski-Suomessa. Keski-Suomen hyvinvointialueen terveysasemien puhelinpalvelut ovat ruuhkautunut pahoin, jonka vuoksi kaikkiin kiireettömiin soittopyyntöihin ei pystytä vastaamaan saman päivän aikana. Tilanne ei vaikuta kiireellisiin soittopyyntöihin, niihin pyritään vastaamaan samana päivänä.
Hyvinvointialue tiedottaa, ettei kannata ottaa yhteyttä uudelleen, mikäli takaisinsoittoa ei kuulu.
-Otathan yhteyttä asiassasi ainoastaan yhden puhelinnumeron tai chat-asioinnin kautta. Useat soittopyynnöt ruuhkauttavat puhelimia entisestään, tiedotteessa todetaan.
Keski-Suomen hyvinvointialueelta kannustetaan kaikkia asukkaita mahdollisuuksien mukaan käyttämään puhelinsoiton sijaan sähköisiä palveluita, kuten sairaanhoitajien chat-palvelua sekä Omaolo.fi- palvelua.
Valtakunnallinen Omaolo-palvelu on yksi Keski-Suomen hyvinvointialueen sähköisen asioinnin kanavista, jossa voit asioida ilman puhelinsoittoa ja palveluajoista riippumatta. Omaolo-palvelun oirearvion antama hoitosuositus voi olla esimerkiksi kiireellinen ohjaus alueen päivystykseen, sähköinen yhteydenotto ammattilaiselle, suora ohjaus esimerkiksi hoitajan, lääkärin tai fysioterapeutin sähköiseen ajanvaraukseen tai kotona toteutettavat hoito-ohjeet, riippuen aina yksilöllisistä vastauksista.
Myös reseptien uusinta onnistuu Omakanta-palvelussa.
Kaikkiin Keski-Suomen hyvinvointialueen tarjoamiin sähköisiin palveluihin voi tutustua asioi sähköisesti -sivulla.
04.04.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille
– Monesti ikääntyneet miettivät, onko sillä oikeasti väliä, syönkö hyvin, mutta kyllä sillä on. Kun syö hyvin, saa energiaa ja vireystila ja mielialakin kohoavat. Myös sairauksista toipuu nopeammin, kun on hyvä ravitsemustila, eikä esimerkiksi flunssa pitkity, Keski-Suomen hyvinvointialueen ravitsemusterapeutti Eeva Nykänen toteaa.
Nykäsen mukaan ikääntyvien kannattaa huolehtia ruokailustaan. Ruokailukertoja pitäisi olla viidestä seitsemään päivässä, eikä yöpaasto saisi olla yhtätoista tuntia pidempi.
– Jos iltapalan ja aamupalan väliin jää kovin pitkä aika, alkaa elimistö käyttää meidän omia proteiinejamme, eli lihasmassa alkaa hävitä, Nykänen kertoo.
Ruokailusta huolehtimiseen kuuluu myös ruoanlaitto- ja leipomistaitojen ylläpitäminen.
– Itse tehty ruoka on parasta. Oppia uusienkin ruokalajien tekemiseen voi hakea vaikkapa Marttojen kokkikursseilta. Uusia tuotteitakin kannattaa kokeilla ja etsiä vaikkapa maitohyllystä itselleen entuudestaan tuntemattomia tuotteita proteiinin lähteiksi, Nykänen sanoo.
– Ruokaseura on ravintoa myös mielelle, eli kannattaa syödä seurassa aina kuin se on mahdollista. Kannattaa vaikka keksiä kissanristiäisiä, tai käydä vuoroin vieraissa syömässä.
Nykänen muistuttaa myös, että kiellettyjä ruokia ei ole.
– On vain ruokia, joita syödään useammin ja ruokia, joita syödään harvemmin ja vähemmän. Ne ruokapyramidin huipulla olevat sattumat ovat niitä herkkuja, joita syödään silloin tällöin, ja ruokapyramidin pohjalla olevia kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään joka päivä. Se, miten paljon syödään mitäkin, määrittää ruokavalion terveellisyyden, Nykänen opastaa.
Ikääntyneiden lautasmalli poikkeaa hieman työikäisten lautasmallista; ikääntyneillä lautanen jaetaan kolmeen osaan, joista yksi osa täytetään kasviksilla, yksi osa hiilihydraatin lähteellä ja yksi osa proteiinipitoisella ruoalla.
– Ikääntyneet tarvitsevat proteiinia hieman enemmän kuin nuoremmat. Proteiinia pitäisi saada päivän aikana 1,2 – 1,4 grammaa omaa painokiloa kohti, eli 70 kiloa painavan pitäisi saada proteiinia 84 – 98 grammaa päivässä. Jokaisella aterialla ja välipalalla pitäisi olla jokin proteiinin lähde, Nykänen kertoo ja luettelee hyviksi proteiinin lähteiksi kalan, kananmunan, broilerin, lihan, herneet, pavut, linssit ja maitovalmisteet.
– Myös täysjyväviljasta saa proteiinia, yksi viipale leipää sisältää kahdesta kolmeen grammaa proteiinia ja puurolautasellinen kolmesta viiteen grammaa. Välillä voi vaikkapa keittää puuron maitoon, tai syödä puuron lisukkeena rahkaa tai raejuustoa, niin saa vielä enemmän proteiinia, Nykänen sanoo.
– Laktoosittomat maitovalmisteet sisältävät proteiinia yhtä paljon kuin laktoosia sisältävät maitovalmisteet, myös soijajuomissa on proteiinia yhtä paljon kuin maidossa. Kaurajuomissa sen sijaan proteiinia on vähemmän.
Ravinnosta saatavan rasvan laatu on Nykäsen mukaan tärkeää paitsi sydämen ja verisuonten terveyden, myös luuston ja lihasmassan säilymisen sekä aivoterveyden ja muistin takia. Hyvää, pehmeää rasvaa saa esimerkiksi kasvisrasvalevitteistä, kasviöljyistä, pähkinöistä ja kalasta.
Riittävä kuidun saanti ehkäisee ummetusta. Ruoan kuitu vaikuttaa suotuisasti myös suoliston mikrobistoon ja auttaa pitämään veren sokeri- ja rasva-arvot normaaleina.
– Hyvä kuidun lähde on täysjyvävilja. Siinä on lisäksi sinkkiä, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja sekä rautaa, Nykänen kertoo.
– Kasviksia, hedelmiä ja marjoja joutuisimme syömään kilokaupalla, jos haluaisimme saada riittävästi kuitua pelkästään niistä, mutta ne täydentävät kuidun saantia hyvin. Myös kypsennetyistä kasviksista saa kuitua, kuidulle ei käy kuinkaan kypsennettäessä.
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi Nykäsen mukaan syödä viisi tai kuusi kourallista päivässä.
– Esimerkiksi smoothiet ovat loistavia. Kasviksia voi syödä myös kasvissosekeittona tai pataruoissa, Nykänen vinkkaa.
– C-vitamiini on huonosti säilyvää, eli pakastaminen ja kypsentäminen vähentävät C-vitamiinia. Siksi on tärkeää syödä myös tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ravintolisistä D-vitamiinia kannattaa käyttää, 10 – 20 mikrogramman annos vuorokaudessa on turvallinen. B-ryhmän vitamiinit ravintolisinä ovat yleensä niin vahvoja, ettei niitä pidä käyttää jatkuvasti, vaan ainoastaan kuuriluonteisesti korjaamaan puutostilaa. Jatkuvasti käytettynä niillä voi olla haitallisiakin vaikutuksia. Monivitamiinivalmisteen voi ottaa käyttöön, jos ruokahalu on välillä huono.
Laihduttamaan Nykänen ei ikäihmisiä patistele, päinvastoin.
– Pieni pyöreys ei ole terveysriski. Haitallisinta on, jos paino sahaa edes takaisin, painon pudotessa menetetään aina myös lihaksia. Ikääntynyt ei saa pudottaa painoa niin, ettei siihen liity liikkumista. Ilman liikuntaa lihasmassa häviää, Nykänen sanoo.
Lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta löytyy netistä, muun muassa ruokaviraston ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden sivuilta.
Tiina Lamminaho
