– Toukokuulla on vielä kokouksia, sitten kesäkuun alusta valta vaihtuu, kunnallispolitiikasta pois jättäytyvä valtuutettu Eino Lahtinen (Keskusta) toteaa. Lahtinen on ollut ensin Korpilahden ja kuntaliitoksen jälkeen Jyväskylän valtuustossa lähes 30 vuotta, kunnallispolitiikassa hän on ollut mukana reilut 40 vuotta, vuoden 1980 kunnallisvaaleista lähtien.
– Ensimmäinen kunnallinen luottamustoimeni oli kaavoituslautakunnan varajäsenenä toimiminen vuoden 1981 alusta alkaen. Muutamassa kokouksessa istuin, ja siitä se lähti liikkeelle, Lahtinen kertoo.
– Koululautakunnan puheenjohtajana toimin vuodesta 1985 vuoden 1988 loppuun ja kunnanhallituksen jäsenenä vuodesta 1989 lähtien. Korpilahden kunnanhallituksen puheenjohtajana toimin 2003 – 2006 ja sain seurata kuntaliitosvalmisteluja näköalapaikalta. Holhouslautakunnan puheenjohtajana olin myös pitkään, mutta se oli hieman erillään varsinaisesta kunnallispolitiikasta. Vuoden 2020 alusta lähtien olen ollut, ja olen edelleen maakuntavaltuuston jäsenenä.
Kunnanvaltuustoon Lahtinen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1992 vaaleissa, joten hän aloitti valtuutettuna vuoden 1993 alusta.
– Lähdin ehdokkaaksi, kun minua pyydettiin, enkä osannut kieltäytyä. Pitäähän siihen hommaan olla nostetta, Lahtinen sanoo ja kertoo myös itse tunteneensa, että hänellä oli annettavaa kuntapolitiikkaan.
– Juristin koulutus toi tietämystä lainsäädännön puolelta ja näkemystä tuli myös työkokemuksesta lääninoikeudessa, jossa käsiteltiin kunta-asioitakin. Toimiminen kunnallisissa luottamustehtävissä jopa helpotti viranhoitoa lääninhallituksessa ja lääninoikeudessa, Lahtinen toteaa.
Kipeimpiä päätöksiä Lahtisen kunnallispoliittisen uran aikana ovat olleet talouden tasapainottamiseen liittyvät henkilöstön irtisanomiset ja koulujen lopettamiset.
– 1990-luvun alun lama heijastui kuntatalouteenkin. Ensimmäinen saneeraus tehtiin kunnanjohtaja Tenho Mäen aikana, ja silloin jouduttiin tekemään todella kipeitä henkilöstöratkaisuja. Virkoja yhdisteltiin ja lopetettiin, ja monia pitkäänkin kunnalla työskennelleitä jouduttiin irtisanomaan. Talouden tasapainottamista jatkettiin, kun Jouni Leinonen tuli kunnanjohtajaksi ja Leinosen johtajakauden alkupuolella talous olikin tasapainossa, Lahtinen muistelee.
– Toinen kipeä asia olivat kyläkoulujen lopettamiset. Kylien kannalta koulu olisi tärkeä, mutta kyllähän ne oppilaat menivät vähiin. Kouluasioiden käsittely valtuustossa oli tuskaista ja hajottavaa.
Kipeäksi päätökseksi Lahtinen nimeää myös kuntaliitoksen Jyväskylän kanssa.
– Itsenäisyyden menettäminen kirpaisi vähän aikaa. Onhan Korpilahti vanha kulttuuripitäjä ja pienemmätkin kunnat pärjäävät. Korpilahti on valtatien varrella, ei tämä näivettyvää aluetta ole, Lahtinen sanoo.
– Anssi Nykänen tuli kunnanjohtajaksi 2003 ja silloin oli taas eväät loppu. Talouden tervehdyttämisohjelma laitettiin pystyyn, mutta sitä ei oikein päästy edes toteuttamaan, kun ruvettiin puuhaamaan kuntaliitosta. Se liitosvaihe vietiin kyllä aika sivistymättömästi läpi. Kaikki tosiasiat olisi pitänyt olla pöydällä ja esimerkiksi Muuramelta olisi pitänyt kysyä liitoshalukkuutta.
Silloin, kun kipeitä päätöksiä ei tarvinnut tehdä, valtuustotyöskentely oli Lahtisen mukaan miellyttävää.
– Korpilahti oli kerran 1990-luvun puolivälissä Kuntaliiton kyselyssä eniten imagoaan parantanut kunta. Talous nousi ja kunnasta syntyi myönteinen kuva, Lahtinen kertoo.
Kyläpolitikointi, josta Korpilahden valtuustoa monesti syytettiin, ei Lahtisen mukaan jäänyt Korpilahdelle, myös Jyväskylän valtuustossa harrastetaan samaa.
– Kyllä siellä vaajakoskelaiset puolustavat Vaajakoskea, palokkalaiset Palokkaa ja kuokkalalaiset Kuokkalaa sen sijaan, että ajateltaisiin koko kaupungin etua. Toki valtuustoon pitäisi saada lisää korpilahtelaisia, jotta Korpilahden asiat tulisivat esille, mutta laajempaakin näkemystä pitäisi olla. Veroeurot tulevat kuitenkin kokonaisuudesta, Lahtinen sanoo.
Korpilahtea koskevista asioista Lahtinen kaipaisi enemmän tiedottamista, etenkin, jos suunnitellaan jotain muutoksia.
– Tuntuu, että asioita yritetään tehdä salassa. Palvelupiste lopetettiin aika vähin äänin, ja nyt nuorisoverstaalle uhkaa käydä samoin. Nythän se sai lisäaikaa, mutta vain vuodeksi, Lahtinen toteaa.
– Sinänsä Korpilahden kirkonkylälle on tehty paljon. Isoimpana miinuksena näen tällä hetkellä haja-asutusalueelle rakentamisen hankaluuden. Tänne olisi kyllä tulijoita, jos haja-asutusalueelle annettaisiin uusia rakennuspaikkoja. Kaupunki pelkää koulukustannuksia, mutta aivan hyvin voitaisiin käyttää hyväksi naapurikuntien kouluverkkoja. Eivät kunnanrajat mitään valtakunnan rajoja ole. Esimerkiksi Tammijärven koulussa Luhangassa on tälläkin hetkellä oppilaita neljästä kunnasta.
Lahtisen mukaan valta Jyväskylässä on virkamiehillä, jotka valmistelevat asioita, sekä lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa.
– Valtuusto on lähinnä kumileimasin. Asioista sovitaan etukäteen ja ryhmien puheenjohtajat neuvottelevat menettelytavoista. Valtuutettuna on vain yksi kuudestakymmenestäseitsemästä, Lahtinen sanoo.
– Eli hyvät lautakuntapaikat ovat tavoittelemisen arvoisia. Kun pääsee valtuustoon hyvällä äänimäärällä, saa myös hyviä lautakuntapaikkoja. Korpilahtelaisia pitäisi saada kaupunkirakennelautakuntaan, se olisi maankäytön ja kehittämisen kannalta tärkeää. Tärkeä tavoite olisi esimerkiksi Iloniemen alueen rakentamisen aloittaminen.
Tulevia valtuutettuja Lahtinen ei lähde neuvomaan.
– Jokainen saa itse tehdä päätökset. Ei se valtuustotyöskentely niin kummaa ole, istumista on paljon. Ja se istuminen on kyllä kovempaa kuin halonhakkaaminen, Lahtinen naurahtaa.
– Ja nykyisin poliitikon pitää olla somessa, ainakin vaalien alla. Siinä suhteessa homma on muuttunut paljon; minä en tehnyt koskaan mitään vaalityötä, minulla oli aina vain yksi mainos Korpilahti-lehdessä.
Tiina Lamminaho
