Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen järjestämä Elojuhla houkutteli viime lauantaina väkeä Laukkalan tilalle sateisesta säästä huolimatta. Tuttujen tapaamisen lisäksi tilaisuudessa sai kuunnella musiikkia, nauttia taiteesta ja tehdä itsekin nokitaidetta, tutustua juuri avattuun riihimuseoon, rapsuttaa Riemu-vuohta ja tehdä ostoksia. Myyntipöydillä oli tarjolla muun muassa leivonnaisia, käsitöitä, muistelukortteja ja muikkuja – muikkupataakin tarjottiin maistettavaksi ja kahviosta voi ostaa muita herkkuja.
Musiikista tilaisuudessa vastasi Veijo Makkonen, nokitaidetta, jossa käytettiin nokea, auringonkukkaöljyä ja kasvien lehtiä, opetti Minna Kilpioja ja taidenäyttely oli koottu Kylässä kelpaa elää -hankkeen taidetorpparin Iana Vulpen töistä sekä hänen vetämiensä taidepajojen tuotoksista.
– Iana Vulpehan oli meidän toinen taidetorpparimme, alkukesästä kyläläisten kanssa taidetta teki Sade Hiidenkari. Taidetorpparitoiminnasta oli tosi mukavia kokemuksia; kyläläiset pääsivät kokeilemaan taiteen tekoa ja saimme aikaan yhteisöllistä taidetta, joka jää kylille, Kylässä kelpaa elää -hankkeen kulttuurituottaja Nea Kukkonen totesi.
Elojuhlassa pääsi tutustumaan myös toisen taidetorpparin, kuvanveistäjä Sade Hiidenkarin työskentelyyn, keväällä kuvatun videon välityksellä. Toinen juhlan aikana pyörivistä videoista oli koottu Korpilahden pohjoisten kylien asukkaiden kuvista, jotka kertoivat kyläläisten suosikkiasioista.
– Kyläläisiä pyydettiin lähettämään kuvia asioista, jotka heidän mielestään ovat parasta kylässä elämisessä. Kuvissa korostuvat luonto, lenkkipolut, pulkkamäet ja marjametsät, sekä yhteisöllinen tekeminen, Nea Kukkonen kertoi.
Elojuhla järjestettiin tässä muodossa nyt toista kertaa, tarkoituksena olisi tehdä siitä perinne. Tällä kertaa juhlistettiin samalla Kylässä kelpaa elää -hankkeen päätöstä. Uusi hanke, Älyä hyvä elämä kylillä, alkaa syyskuussa ja kestää ensi vuoden loppuun.
– Uusi hanke jatkaa päättyneiden hankkeiden työtä kyläkulttuurin digitaalisessa tallentamisessa. Lisäksi haluamme syventää ja monipuolistaa kaupungin ja maaseudun yhteistyötä ja vastavuoroisuutta, Paula Määttä Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksestä kertoo.
– Nyt päättyneessä hankkeessahan muun muassa kutsuimme taiteilijoita kaupungista maalle työskentelemään. Uudessa hankkeessa maalla asumisen kokeilua on tarkoitus lisätä ja tarjota kaupunkilaisille mahdollisuutta lyhytaikaiseen maalla asumiseen. Yhteistyötä tehdään muun muassa Suomen kylät ry:n maallemuuttoasiamiehen, eli Sarvenperällä asuvan Johanna Niilivuon, kanssa.
Yhtenä osana uudessa hankkeessa on Hangasjärven ympäristön kehittäminen.
– Tarkoituksena on tuoda Hangasjärvelle elementtejä, jotka tarjoavat myös kulttuurikokemuksia. Nythän sinne on jo tuotu yhteisötaidetta, ja aikoinaan siellä on pidetty muun muassa pienoiskonsertteja. Ensi kesänä Hangasjärvellä olisi tarkoitus pitää kansainvälinen taideleiri, Paula Määttä kertoo.
– Luonnonrauhaa ei ole tarkoitus rikkoa. Paikalle tuodaan vain sellaisia elementtejä, jotka sopivat luonnon helmaan.
Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys ry täyttää ensi vuonna 20 vuotta ja juhlavuoteen liittyen järjestetään kesällä juhlaviikko tapahtumineen. Osana Älyä hyvä elämä kylillä – hanketta Paula Määttä kertoo käyvänsä läpi Pokon historiaa ja poimivansa sieltä älykkään kylätoiminnan malleja ja ratkaisuja.
– Älykäs kylähän on EU-komission vuonna 2017 esiin nostama periaatelinjaus siitä, miten maaseutua tulisi kehittää. Merkittävässä asemassa on digitaalisten mahdollisuuksien mahdollisimman hyvä käyttö sekä maaseudun ja kaupungin tiukan rajan murtaminen siten, että maaseutu ja kaupunki voisivat olla tasavertaisia ja toimia vastavuoroisesti, Paula Määttä selvittää.
Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen juhlavuoteen liittyy myös uuden nimen valitseminen yhdistykselle.
– Haluamme jonkun lyhyemmän nimen. Nythän nimi on lyhennetty Pokoksi, mutta se on aiheuttanut sekaannusta, koska Pirkanmaalla toimii sen niminen maaseudun kehittämisyhdistys, joka taas on samanlainen Leader-toimija, kuin JyväsRiihi tai Vesuri täällä, Paula Määttä kertoo.
Tiina Lamminaho