Tiina Lamminaho
– Kun aloittaa hiihtoharrastuksen, kannattaa ostaa kunnon sukset urheilukaupasta, markettien suksia en suosittele, Markku Mäntyperä toteaa ja sanoo, että kunnollisilla suksilla hiihtää tuhansia kilometrejä, jos niitä ei tuhoa esimerkiksi hiekoitetulla parkkipaikalla.
– Parkkipaikalla ei kannata hiihtää, sukset pitää ottaa pois ladulla, Mäntyperä sanoo.
Mäntyperän mukaan kunnollisissa suksissa on sisällä kennorakenne, jonka ansiosta niissä pysyy jäykkyys samana vuodesta toiseen.
– Kunnollinen pohjamateriaali on pehmeä ja se ottaa kunnolla voidetta vastaan. Kyllä siinä hiihtoinnostus katoaa, jos ostaa kovapohjaiset sukset, jotka eivät ota voidetta vastaan, Mäntyperä toteaa.
– Suksikaupat kannattaa tehdä urheiluliikkeessä asiantuntijan kanssa, jotta saa opastusta oikeanlaisten suksien valinnassa. Siihen, millaiset on hyvät sukset juuri itselle, vaikuttaa sekä pituus että paino. Luistelusukset ovat lyhyemmät kuin perinteisen hiihtoon tarkoitetut sukset. Perinteisen suksissa ovat nykyään yleistyneet pitopohja- eli niin sanotut karvapohjasukset; niihin ei tarvitse laittaa pitovoidetta, joten voitelussa pääsee helpommalla. Karvapohjasuksissa on myös liikuteltavat siteet, hiihtokengän paikkaa voi siirtää vähän suksen kärkeen päin, jos sukset lipsuvat.
Suksien voitelu pitää Markku Mäntyperän mukaan aloittaa kunnon pohjustuksella.
– Kun tekee kunnon pohjustuksen, voi sitten käyttää pikavoidetta kelin mukaan. Kunnollisella pohjustuksella hiihtää kyllä useita satoja kilometrejä, Mäntyperä toteaa.
Pohjustusvahaus tehdään suksen luistoalueelle kärkiosaan ja kantaan, keskellä olevalle pitoalueelle pohjavahaa ei laiteta.
– Voide levitetään kuuman raudan kanssa. Voitelurautoja myydään erikseen, mutta vanha silitysrautakin kelpaa, kunhan se ei ole höyryrauta, Mäntyperä kertoo.
– Sen jälkeen kun voide on levitetty, ylimääräinen voide työnnetään muovisella siklillä pois, myös olas pitää puhdistaa, ettei siihen jää voidetta. Lopuksi suksi harjataan karkealla nailonharjalla niin hyväksi, ettei siitä lähde yhtään pölyä. Jos unohtaa harjaamisen, suksen pohja on täynnä perunajauhomaista pölyä. Pohjustusvoidetta voi laittaa useamman kerroksen, mutta aina kerrosten välissä pitää tehdä siklaus ja harjaus.
Kun pohjustus on tehty, laitetaan suksiin pikavoidetta kelin mukaan vähän ennen kuin lähdetään hiihtämään.
– Pikavoide levitetään suksenpohjiin, annetaan olla vähän aikaa ja harjataan. Nollakelille tarkoitetut voiteet eivät toimi pakkasella eivätkä pakkaskelille tarkoitetut voiteet nollakelillä, eli voide pitää valita kelin mukaan, Mäntyperä sanoo.
– Jos on karvapohjasukset, ne eivät tarvitse pitovoidetta. Pitokarvalle on olemassa hoitoainetta, jota voi käyttää, kun keli on nollan tuntumassa ja pitokarva uhkaa jäätyä. Jos taas on sellaiset sukset, joissa pitokarvaa ei ole, levitetään pitoalueelle pitovoidetta. Pitoalue lähtee hiihtokengän kannasta suksen kärkeen päin, ei taaksepäin. Pitovoidekin valitaan kelin mukaan ja se levitetään sukseen korkilla, loppusilauksen voi tehdä peukalolla. Ja olas pitää muistaa puhdistaa. Luisteluhiihtoon tarkoitettuihin suksiin laitetaan vain koko suksen matkalle luistovoidetta, ei ollenkaan pitovoidetta.
Markku Mäntyperä on voidellut todella paljon suksia, niin omiaan kuin muidenkin.
– Poika aloitti kilpaa hiihtämisen neljävuotiaana Hippo-hiihdoista ja hänen kanssaan kierrettiin ympäri Suomea hiihtokisoissa. Hän lopetti kilpahiihdon opiskeluaikoinaan, Mäntyperä kertoo.
– Aikoinaan minä laitoin monien muidenkin suksia kuntoon. Kun tulin yövuorosta töistä, menin heti talliin laittamaan suksia. Ei sitä kyllä enää jaksaisi, Mäntyperä toteaa ja kertoo, ettei ole enää moneen vuoteen voidellut suksia.
– Minä olen jo vähän jäänyt ulos suksien laitosta, en ole juuri hiihtänytkään useampaan vuoteen. Pitäisi kyllä omaksi ilokseen käydä haukkaamassa raitista ilmaa, Mäntyperä toteaa.
