Alakoulun kouluterveyskysely ei paljastanut yllätyksiä – Koulunkäynnistä pidetään, aamupala jää monelta väliin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskysely toteutettiin viime keväänä ensimmäistä kertaa myös alakoulussa, vastaajina olivat neljäs- ja viidesluokkalaiset.

– Korpilahden yhtenäiskoulun tuloksissa ei ollut mitään kovin yllättävää, vastaukset olivat hyvin yhteneviä sen kanssa, mitä tulee esille tässä vastaanotoillani, kouluterveydenhoitaja Leena Heilä toteaa.

Tuloksissa on yhtäläisyyksiä jo aiemmin julkaistujen yläkoululaisten vastausten kanssa, mutta myös eroja. Korpilahden yläkoululaiset ovat vastausten mukaan hieman tyytyväisempiä elämäänsä kuin saman ikäiset keskimäärin koko maassa, alakoululaisten puolella sen sijaan elämäänsä tyytyväisten osuus jäi hieman koko maan keskiarvon alapuolelle. Korpilahden yhtenäiskoulun viime kevään neljäs- ja viidesluokkalaisista sanoi olevansa tyytyväinen elämäänsä noin 87 prosenttia, koko maassa prosenttiluku oli hieman yli 90.

– Meillähän vastausmäärät ovat melko pieniä, joten jo muutama vastaaja muuttaa prosenttilukua, Heilä muistuttaa.

– Se minua ilahduttaa, että Korpilahdella neljäs- ja viidesluokkalaiset kokevat olevansa tärkeä osa koulu- ja luokkayhteisöä; ainoastaan alle kolme prosenttia vastaajista ei kokenut itseään tärkeäksi osaksi koulu- ja luokkayhteisöä. Tärkeäksi osaksi ystäväporukkaa koki itsensä reilut 72 prosenttia vastanneista, ja se luku on hieman alempi kuin koko maassa keskimäärin. Sen sijaan korpilahtelaisista vastaajista 66 prosenttia kokee pääsevänsä osallistumaan koulun asioiden suunnitteluun ja se taas on noin 14 prosenttiyksikköä korkeampi luku kuin koko maassa keskimäärin.

Alakoulun puolella koulunkäynnistä pitää huomattavasti useampi kuin yläkoulussa; neljäs- ja viidesluokkalaisista reilut 82 prosenttia ilmoitti pitävänsä koulunkäynnistä, kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 56 prosenttia. Alakoulun kyselyssä vain alle kaksi prosenttia ilmoitti kokeneensa paljon vaikeuksia koulutehtävissä.

– Ihanaa, että se luku on noin pieni. Erityisopetus toimii ilmeisesti hyvin, Heilä toteaa.

Neljäs- ja viidesluokkalaisista vajaat 84 prosenttia ilmoitti tapaavansa kavereita vähintään kerran viikossa koulupäivän jälkeen ja suurin piirtein saman verran sanoi viettävänsä aikaa harrastusten parissa vähintään kerran viikossa.

– Vastaanotolla olen törmännyt siihen, että kauempana asuvat eivät aina saa järjestettyä kyytejä siten, että pääsisivät harrastuksiin, sama pätee varmaan kavereiden tapaamiseen, Heilä toteaa.

Vajaat kaksi prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole yhtään hyvää kaveria.

– Prosenttiosuus on pieni, mutta kenenkään ei pitäisi joutua olemaan aina yksin. Tässä meidän pitää olla valppaana; tiedän, että alakoulun puolella opettajat pyrkivätkin aktiivisesti etsimään kavereita sellaisille, jotka näyttäisivät olevan vaarassa jäädä yksin ja kannustavat mukaan porukkaan, Heilä sanoo.

– Esimurrosiässä voidaan myös hakea paikkaa uudelleen ja kaverisuhteet voivat muuttua. Siinä tilanteessa joku voi jäädä yksin, mutta se ei tietenkään ole toivottavaa.

Iloisesta ja surullisesta olosta kysyttäessä korpilahtelaisista neljäs- ja viidesluokkalaisista vain 41,5 prosenttia valitsi kohdan ”minulla on usein iloinen olo kotona ja koulussa”. Koko maassa vastauksen valitsi yli puolet neljäs- ja viidesluokkalaisista.

– Tämä on kohta, jota jäin miettimään; tähän vaikuttaa tietenkin moni asia, mutta tätä pitäisi pohtia, miten alakoululaiset saataisiin paremmin tuntemaan olonsa iloiseksi, Heilä toteaa.

Neljäs- ja viidesluokkalaisten elintapojen osalta Heilä on huolissaan etenkin aamupalan syönnistä; lähes 23 prosenttia eli melkein joka neljäs vastaaja ilmoitti, ettei syö aamupalaa joka arkiaamu.

– Se näkyy varmasti koulussa, esimerkiksi siinä, miten jaksaa keskittyä tunnilla. Säännöllinen syöminen olisi tärkeää myös kasvun ja kehityksen kannalta. Jos kaurapuuro ei maistu, aamupala voi olla jotain muuta, mutta jotain pitäisi aamulla syödä, Heilä toteaa.

Tiina Lamminaho