– Minulla oli itselläni ensin kasvimaa, mutta siirryin lavaviljelyyn, kun meillä on paljon lehtokotiloita ja lavaviljely tuntui helpommalta, puutarha-asiantuntija Riitta Peräinen Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista kertoi lavaviljelyn aloittamista käsittelevällä luennollaan Korpilahden päiväkodilla.
– Laatikkoviljely ei ole uusi keksintö, siihen löytyy ohjeita jo vanhoista puutarhakirjoista. Laatikkoviljelyhän onnistuu vaikkapa terassilla tai laatoituksella, Peräinen totesi ja listasi laatikkoviljelyn hyviksi puoliksi myös sen, että laatikosta voi tehdä korkeammankin, jolloin viljely sopii myös selkä- tai polvivaivoista kärsiville. Laatikossa myös rikkakasvien hallinta on helpompaa kuin avomaalla ja se on lämmin kasvupaikka, jossa kasvu on nopeampaa ja rehevämpää, mutta kastelua ja lannoitusta se vaatii enemmän.
– Nykyään laatikko- tai lavakaulusviljely on hyvin tuotteistettua, valmiita lavakauluksia ja niihin liitettäviä tarvikkeita, kuten erilaisia kansia tai harsotelineitä, löytyy paljon. Laatikon voi tehdä myös itse, Peräinen sanoi.
– Jos lavakauluksen alla on maata, 20 senttiä on riittävä korkeus, mutta terassille tai laatoitukselle perustettavassa laatikkoviljelmässä pitää olla korkeutta noin 40 senttiä. Hyvä leveys on metrin verran, ja pituutta voi tehdä oman tarpeen mukaan. Jos tekee kovin pitkän laatikon, pitää välille tehdä poikittaistukia, etteivät laatikon sivut pullahda ulospäin. Viljelylaatikot kestävät seitsemän tai kahdeksan vuotta, sisäpuolelle asetettu muovinen patolevy hidastaa puun lahoamista. Laatikon voi käsitellä ulkopuolelta jollain myrkyttömällä puunkäsittelyaineella, mutta se on lähinnä esteettinen seikka.

Riitta Peräisen mukaan viljelylaatikolle kannattaa valita aurinkoinen ja lämmin paikka, joka on suojassa tuulilta ja johon ei kerry keväisin vettä.
– Puiden läheisyyteen viljelylaatikkoa ei kannata perustaa, ainakin koivun juuret hakeutuvat mielellään lavamultaan. Ja kyllähän puut myös varjostavat laatikon viljelyksiä. Laatikoiden ympärille on myös hyvä jättää riittävästi työskentelytilaa, ja tilaa tuoda kottikärryt laatikon viereen, Peräinen opasti.
– Laatikon perustukset kannattaa tehdä kunnolla, sillä esimerkiksi nokkonen, juolavehnä ja vuohenputki nousevat laatikon multakerroksen läpi. Laatikon alle voi laittaa kate- tai mansikkakangasta, mutta itse en suosittelisi kattamaan koko laatikkoviljelyaluetta muovitetulla kankaalla, koska sitä on todella vaikea saada pois. Käytävien kateaineena voi käyttää esimerkiksi puuhaketta tai kuorikatetta, ja jos rikkaruohotilanne ei ole paha, lavan alle voi laittaa kankaan sijasta esimerkiksi sanomalehtiä paksun kerroksen tai pahvilaatikoita. Lavaviljelmän voi perustaa myös nurmikolle, nurmiheinät eivät nouse multakerroksen läpi.
Viljelylaatikko tai lavakaulus täytetään peruslannoitetulla, kalkitulla puutarhamullalla, yhteen valmiiseen lavakaulukseen multaa menee 250 litraa. Ihan piripintaan laatikkoa tai lavakaulusta ei kannata täyttää, ettei kasteluvesi valu pois.

Yhdessä lavassa voi kasvattaa useita eri kasveja, kukkiakin muiden kasvien seassa. Myös peruna kasvaa laatikossa, silloin laatikon korkeuden on oltava vähintään 40 senttiä. Pienet siemenet kylvetään lähelle maan pintaa, noin puolen – yhden sentin syvyyteen, isot siemenet vähän syvemmälle eli kahden – viiden sentin syvyyteen. Perunat istutetaan 5 – 10 senttiä syvään vakoon, mutta kasvuvaiheessa niiden päälle on vielä lisättävä multaa, ettei mukuloista tule vihreitä.
– Esimerkiksi herneiden ja papujen siementen liotus vedessä ennen kylvöä nopeuttaa itämistä, mutta se ei ole välttämätöntä. Ja jos siemeniä liottaa, niitä ei saa pitää vedessä liian kauan, muutama tunti riittää, Peräinen kertoi.
– Kohtahan pääseekin jo kylvämään, kun lumi sulaa pois. Pinaatti, härkäpapu ja palsternakka kestävät kylmää maata. Sen sijaan papu kannattaa jättää kesäkuulle, se vaatii lämpimän maan. Avomaankurkku, maissi ja kurpitsat ovat hallanarkoja, ne kannattaa istuttaa vasta kesäkuussa ja silloinkin suojata harsolla, jos halla uhkaa.
Peräinen kehotti kylvämään siemenet sopivan harvaan, sillä vähentää harventamisen tarvetta.
– Hyvän itämisen edellytys on sopiva kosteus. Maan pintaa ei saa päästää kuivumaan itämisen ja taimettumisen vaiheessa. Kylvöksen voi suojata harsolla, muovilla tai esimerkiksi kuplamuovilla, ne lämmittävät maata ja suojaavat sekä kuivumiselta että linnuilta.
Harvennus kannattaa Peräisen mukaan tehdä mahdollisimman pienille taimille, ja harvennuksen jälkeen viljelys kastellaan, jotta multa painuu tiiviisti jäljelle jäävien taimien juuria vasten.
– Viljelylaatikkoa kannattaa kastella kerralla runsaasti. Kesällä etenkin pitkien hellejaksojen aikana kannattaa tutkia mullan kosteutta myös syvemmältä laatikosta. Sadevesi saattaa kastella pinnan, mutta syvemmällä voi olla ihan kuivaa. Jos viljelmällä on isolehtisiä kasveja, sadevesi saattaa valua lehtiä pitkin pois viljelmältä, Peräinen opasti.
– Mikäli kasvu näyttää huonolta ja lehtien väri vaalenee, voi heinäkuussa antaa lisälannoitusta. Etenkin kurkku ja kurpitsa hyötyvät lisälannoituksesta.

Edellisenä vuonna käytössä olleisiin viljelylaatikoihin on hyvä lisätä keväällä multaa.
– Multaa ei tarvitse vaihtaa, mutta lavoihin voi lisätä esimerkiksi kompostimultaa. Kalkitus kannattaa tehdä kahden – neljän vuoden välein, myös puuntuhka sopii kalkitukseen. Syksyllä kasvien korjuujätteet, kuten naatit, kannattaa jättää laatikkoon maan pinnalle, ne ylläpitävät maan kasvukuntoa, Peräinen kertoi.
– Laatikoissa voi käyttää viljelykiertoa siten, että ensimmäisenä vuonna, kun multa on juuri lannoitettu hyvin, viljelee vahvaa maata tarvitsevia kasveja, esimerkiksi kurpitsaa. Toisena vuonna voi kylvää juurikasveja ja kolmantena vuonna yrttejä ja perunaa. Neljäntenä vuonna laatikossa voi kasvattaa herneitä, jotka ottavat ilmasta tarvitsemansa typen ja sitten voi taas aloittaa kierron alusta kunnon lannoituksella.
Peräisen luennon järjesti Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten sekä ProArgia Keski-Suomen hallinnoima Kotitarveviljelyn kehittäminen -hanke. Lisää opastusta on luvassa kolmena maanantai-iltana 15. toukokuuta alkaen sataman viljelylaatikoilla.
– Vinkkejä saa tulla kyselemään, vaikka ei olisi itse vuokrannutkaan kaupungilta viljelylaatikkoa, Riitta Peräinen lupaa.

Tiina Lamminaho