Matti Hyvärinen

Kärkistensalmi on yhdistänyt – ja erottanut – vesipuolen ja maapuolen vuosisatojen ajan. Korpilahden kappalainen oli asettunut asumaan vesipuolen Mutaselle jo vuonna 1698. Kulkuyhteydet Mutasen pappilan ja kirkonkylän välillä olivat kuitenkin hankalat. Kaikki maapuolen ja vesipuolen – tai vespuolen, kuten korpilahtelaiset sanovat – välinen liikenne hoidettiin 1850-luvun puoliväliin saakka talvella jääteitse ja kesällä veneillä. Kirkkoon soudettiin veneillä, joista suurimpiin mahtui jopa 70 henkilöä.

1840-luvulla käynnistyneen tiehankkeen tuloksena saivat vespuolen isännät tien Kärkisistä Luhangan rajalle kuljettavaan kuntoon syksyllä 1851. Samoihin aikoihin maapuolen isännät tekivät tietä Kärkisten rannasta ”suurelle maantielle”. Lossin tarve kasvoi ja kesäkuun 1854 pitäjänkokouksessa päätettiin tarjota Kärkisten lossin rakentaminen urakkahuutokaupassa halvimman tarjouksen antajalle. Ensimmäinen lossiproomu valmistui heinäkuussa 1856. Sitä ennen oli jo ollut käytössä väliaikainen proomu. Näin alkoi runsaat 140 vuotta kestänyt lossiaika Kärkisissä.
Ensimmäinen lossiväylä kulki Kärkisten laivalaiturin kohdalta Sutostenpäähän ja oli pituudeltaan noin 1,3 km. Jalkamiehiä varten oli lisäksi molemmilla rannoilla veneitä. Tämä säiden armoilla ollut pitkä väylä ehti palvella salmen ylittäjiä yli sata vuotta, kunnes vuonna 1957 valmistui uusi, vajaan puolen kilometrin väylä Tahkosaaresta Lintusaaren päähän. Samalla otettiin käyttöön ensimmäinen vaijerilossi. Tämä uusi väylä ehti olla ennen sillan valmistumista käytössä tasan 40 vuotta.

Vanhalla väylällä ei pystytty kulkemaan talvella. Lossi liikennöi niin kauan kunnes jää kesti hevosen. Jäätietä vahvistettiin auton kestäväksi pumppaamalla vettä jäälle. Turvallisuussyistä, varsinkin kevättalvisin, linja-autot ylittivät virtaisen salmen tyhjänä ja matkustajat kävelivät jäätä pitkin. Ylityksen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi syntyi 1950-luvulla omaperäinen innovaatio, ”talvilossi”. Matkustajat ylittivät salmen hevosen – myöhemmin auton – vetämässä reessä. Vetovaijeri oli niin pitkä, että jos auto olisi uponnut jäihin, niin matkustajat olisivat ehtineet hypätä reestä jäälle ja pelastautua. Tiettävästi yhtään autoa ei kuitenkaan uponnut.

Uudella väylällä kuljettiin läpi vuoden. Jäätyminen toi kuitenkin mukanaan talvisin omat hankaluutensa. Jos lossi kovassa pakkasessa seisoi pidempään, jouduttiin se ennen lähtöä irrottamaan jäistä rautakangen tai keksin avulla. Väylä pidettiin aluksi avoinna veteen upotettujen rei’itettyjen muoviletkujen avulla, joihin syötettiin kompressorin avulla paineilmaa. Ilmakuplat pitivät veden liikkeessä jäätymisen estämiseksi. Letkut jäivät ajan myötä historiaan, kun uudempien ja suurempien lossien potkuripyörteet ja vilkkaampi liikenne pitivät väylän sulana.

Kesäviikonloppujen pitkät, kärsivällisyyttä koettelevat autojonot jäivät historiaan, kun uusi silta korvasi lossin vuonna 1997. Silta oli maakunnan kansanedustajien ja paikallisten vaikuttajien mittavan voimainponnistuksen tulos. Tämän Suomen kolmanneksi pisimmän sillan pituus on 788 m ja alikulkukorkeus 18,5 m. Hankkeen kustannukset olivat 17,6 M€, mutta kyllä silta on ollut hintansa väärti sekä korpilahtelaisille että muille tien käyttäjille.

Tiettävästi ensimmäinen siviiliautoilija, joka ajoi uuden sillan yli, oli korpilahtelainen Kaija Mäkinen. Oli perjantai-iltapäivä ja Kaija valmisteli Korpilahden Osuuspankin Putkilahden konttorin 90 -vuotisjuhlia. Päivä oli mahdollisesti perjantai 15.8.1997, koska Putkilahden Osuuskassa oli saanut Senaatin vahvistuksen toiminnan aloittamiseksi juuri samana päivänä vuonna 1907. Kaija lähti hakemaan juhlakakkuja kirkonkylältä. Silta ei vielä ollut käytössä ja lossille oli kesäisenä perjantai-iltapäivänä pitkät jonot. Kaija kysyi huolestuneena lossarilta, että miten hän pääsee kakkujensa kanssa joustavasti takaisin, koska juhla oli jo alkamassa. Tuttu lossari lupasi järjestää asian. Kun Kaija palasi kirkolta, avattiin hänelle puomit sillan kummassakin päässä ja Kaija pääsi ajamaan uutta siltaa pitkin takaisin Putkilahteen. Lossari oli pitänyt lupauksensa. Ja juhla onnistui erinomaisesti.

Liikenne Kärkisten salmessa on lisääntynyt vuosien mittaan huimasti. Kun vuonna 1961 salmen ylitti reilut 41 000 ajoneuvoa eli keskimäärin 112 autoa/vrk ja seuraavana vuonna 52 000 ajoneuvoa eli 142 autoa/vrk, niin juuri ennen sillan valmistumista vuonna 1996 keskimääräinen liikenne oli 810 autoa/vrk. Vuonna 2016 vastaava luku oli jo 1432 autoa/vrk.

Lähteet:
Markku Lahti: Vanhan Korpilahden historia (1994)
Pekka Suomäki: Aina siitä yli päästiin – Eero Jokisen vuodet Kärkisten lossarina (2002)
Suur-Jämsän historia II (1962)
www.putkilahti.fi
Keski-Suomen ELY-keskus
Kaija Mäkisen haastattelu