– Se on tietyllä tavalla elämänasennekin. Eikä todellakaan kuivaa ja tylsää, vaikka moni niin ajatteleekin, toteaa tuore kotiseutuneuvos Markku Lahti kotiseututyöstä.

Korpilahdella syntynyt ja ikänsä asunut Markku Lahti on tehnyt kotiseututyötä monella tavalla, muun muassa Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksessä jäsenenä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana 1980-luvun puolivälistä alkaen. Paikallista historiaa hän on kirjoittanut monen kirjan verran; kattavin teos on vuonna 1994 ilmestynyt 800-sivuinen Vanhan Korpilahden historia.
– Sen kirjoittamisessa oli iso työ. Aikaa kului kymmenen vuotta ja valmistelutyötä tein valtavan paljon; valtaosa muistiinpanoista jäi käyttämättä, kun kirjaan ei mahtunut. Sitä tehdessä Korpilahti-tietoutta tuli todella paljon, Lahti toteaa.
– Asumme Martti Korpilahden synnyintalossa ja talon ullakolla oli vielä joitakin Martti Korpilahden isälle, vanhalle kanttori Forsgrenille kuuluneita esineitä. Kun tutkin Korpilahden historiaa, ja luin muun muassa vanhan kanttorin kirjoittamia kirjeitä, alkoi tuntua jopa siltä, että vanha kanttori olisi henkilökohtainen tuttavani.

Lahden mielestä globaali maailma ja kotiseutu eivät ole toistensa vastakohtia; kotiseuturakkautta tarvitaan myös globaalissa maailmassa.
– Näen kotiseudun merkityksen edelleen todella suurena. Paikallisuus ei katoa minnekään ja esimerkiksi kuntaliitoksen jälkeen oman kotiseudun kunnioitus saattaa jopa kasvaa, Lahti toteaa.
– Jokaisella meillä on kotipaikka. Kotiseutuja voi olla montakin – syntymäpaikka, asuinpaikka, työpaikka – mutta minusta syntymäpaikka ja nuoruuden asuinpaikka ovat jollakin tavalla tärkeimpiä.
Opettajan työtä vuodesta 1978 tehnyt nykyinen yhtenäiskoulun rehtori haluaa tuoda kotiseututyötä myös kouluun.
– Nuorille pitää kasvattaa tervettä kotiseutuhenkeä, se ei tule itsekseen. Se on osittain vanhempien tehtävä, mutta koulullakin on siinä iso rooli, ja ulkomailla vieraillessani olen huomannut, että siinä asiassa Suomessa olisi petraamisen varaa, Lahti toteaa.
– Toki terve suhtautuminen tähänkin aatteeseen pitää säilyttää; mitään lippujen kanssa marssimista ja valloittajapolitiikkaa emme tietenkään halua. Mutta oman historian tietämys voisi olla meillä paremmalla tasolla.
Kotiseutuhenki on ollutkin Korpilahdella myös koulussa läsnä; aikoinaan muun muassa koululaisille jaetussa todistuskansiossa oli painettuna Martti Korpilahden lause ”Kotiseutu on isänmaan sydän”.
– Meillä on monia hyviä perinteitä, esimerkiksi itsenäisyyspäivänä koko koulu käy sankarihaudoilla laskemassa kynttilät, Lahti toteaa.
– Mutta toki kotiseututietämystä voisi tuoda mukaan moniin oppiaineisiin entistä enemmän. Uusi opetussuunnitelmakin kannustaa yli oppiainerajojen toteutettaviin kokonaisuuksiin ja esimerkiksi Struven pisteeseen liittyviä asioita voisi käsitellä monen oppiaineen kannalta. Samoin paikallisuutta voisi tuoda esimerkiksi musiikkiin tai kuvaamataitoon paikallisten tekijöiden kautta. Paikallisuuden ja paikallisten esimerkkien tuominen oppiaineisiin tuo niihin lisää kiinnostavuuttakin.

Omaan kiinnostukseensa historiaa kohtaan Lahti löytää useamman ”syyllisen”.
– Minulla on ollut hyvät historianopettajat, esimerkiksi Aili Saarikoski. Yliopiston historianlaitoksen esimiehellä, minuakin opettaneella korpilahtelaisella professori Mauno Jokipiillä oli tietenkin iso merkitys. Ja kotiseutuyhdistykseen minut houkutteli Juhani Raitala; hänen kanssaan muun muassa järjestelimme hänen valokuviaan vanhasta Korpilahdesta, Lahti kertoo.
– Vanhan Korpilahden alueen historia on rikas ja mielenkiintoinen, täällä on ollut paljon tutkittavaa. Ja sitä on tutkittukin paljon, Lauri Kuusanmäen ansiosta Korpilahti on päässyt esille valtakunnallisestikin.
Kotiseutuneuvoksen arvonimi luovutettiin Markku Lahdelle viime torstaina valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä. Kotiseutuneuvoksen arvonimiä on myönnetty vuodesta 1969 lähtien yhteensä 290; korpilahtelaisista kotiseutuneuvoksen arvonimen on ennen Lahtea saanut Juhani Raitala vuonna 1991.
– Olin kyllä myönteisesti yllättynyt arvonimestä ja tietenkin tunnustus tehdystä työstä tuo hyvän mielen, Lahti toteaa.
– Viime vuosien aikana normaali arkityö on ollut sen verran vaativaa, ettei muulle ole oikein jäänyt aikaa, mutta kun jään eläkkeelle, voi kotiseutuasialla pistää urut auki.

 

”En synnyinseudulleni tiedä vertaa” lukee kirkonmäessä olevassa kotiseutukivessä lainauksena Martti Korpilahdelta. Viime viikolla kotiseutuneuvoksen arvonimen vastaanottanut Markku Lahti on Martti Korpilahden kanssa samaa mieltä.