Anu ja Iina Hakasen ohjaus ja Korpilahden Teatterin nuorten näyttelijöiden työ näyttämöllä on taas taattua laatua. Pinokkion seikkailujen parissa viihtyivät ensi-illassa niin lapset kuin vanhemmatkin katsojat.
– Näytelmä oli tosi hyvä, kehuivat jyväskyläläiset serkukset Enni ja Iina Isohanni sekä Nette Hyytiäinen.
– Se oli hauskan kuuloista, kun Simo Sirkka nauroi. Ja sekin oli hauskaa, kun siinä kuvataulussa oli tyttösirkan kuva, kahdeksanvuotias Enni Isohanni toteaa. Iina Isohannia nauratti se, kun Simo Sirkka nousi soittorasiasta, ja Sirkus Strombolin tirehtööri oli myös hauska.
– Hauskinta oli ehkä se, kun tirehtööri nosteli mahaansa, Nette Hyytiäinen totesi. Tyttöjen mummo Tuula Hyytiäinen taas kehui Pinokkiota ja sitä, kuinka Teemu Kalliokoski sai Pinokkion vaikuttamaan hyvin nukkemaiselta.
– Olemme käyneet täällä Korpilahdella teatterissa tyttöjen kanssa aiemminkin, ja kaikki näytelmät ovat olleet hyviä. Aion kyllä suositella tätä muillekin, Tuula Hyytiäinen sanoi. Hyytiäisen kanssa on helppo olla samaa mieltä; vaikka Pinokkio on lastennäytelmä, ei aikuistakaan pitkästyttänyt katsomossa. Kokonaisuus on hyvä ja kaikki yksityiskohdat on mietitty huolella, moni pieni juttu nauratti.
Korpilahden Teatterin Pinokkio on tuttu tarina: nukentekijä Geppetto rakastaa puunukkejaan ja toivoo itselleen oikeaa poikaa, Keiju taikoo Pinokkion henkiin ja monien seikkailujen jälkeen Pinokkiosta tulee viimein ihan oikea poika. Matkalla kouluun Pinokkio kohtaa monenlaisia houkutuksia, niin sirkushuveja kuin Karkkimaan ihanuudenkin. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, ja Pinokkio saa todeta, ettei jokaista hyvää lupaavaa kaveria kannata uskoa.
Teemu Kalliokoski on loistava Pinokkio; nukkemainen liikehdintä onnistuu ja Pinokkion eri tunnetilat tulevat hyvin esille. Elias Seppinen Geppettona on todella vakuuttava, samoin Tomi Kuula vastoin tahtoaan Pinokkion omaksitunnoksi joutuvana Simo Sirkkana, joka seikkailujen edetessä näyttäisi löytävän myös itsestään hieman lisää vastuuntuntoa.
Näytelmässä mennään tunnelmasta toiseen, välillä tunnelmat ovat hyvinkin surullisia, välillä taas hilpeitä. Riehakkaita tanssi- ja laulukohtauksia on useita, samoin humoristisia hahmoja. Etenkin ”konsultit” Kettu ja Katti (Kaija Nieminen ja Aapo Salonen) jäävät mieleen, samoin Lotta Hakasen hahmot Tirehtööri Stromboli ja Tonnikalapoliitikko – ja koko merenalainen maailma merenneitoineen ja kaloineen. Puvustus on taas kerran loistava.
Lavasteiden vaihto näyttämöllä käy luontevasti, ihan pieniä katsojia hetkellinen pimeys saattaa kuitenkin pelottaa. Sinänsä näytelmä ei ole kovin pelottava, vaikka se välillä vähän hurjaksi yltyykin.
Rooleissa nähdään Teemu Kalliokosken, Elias Seppisen, Tomi Kuulan, Kaija Niemisen, Aapo Salosen ja Lotta Hakasen lisäksi Janna Salminen Keijuna, Hiski Toikkanen Töyhtönä, Vertti Ruodemäki Sergeinä sekä Aada Brandt, Jenina Salminen, Venla Salminen ja Ronja Tuovinen lukuisissa muissa rooleissa niin nukkeina, sirkusväkenä kuin merenpohjan asukkeinakin. Ja nuket todella näyttävät nukeilta!
Puvustuksesta vastaa Anu Hakanen, lavastuksesta Hiski Toikkanen ja Matti Toikkanen, tanssien koreografioista Lotta Hakanen, Janna Salminen, Jenina Salminen, Venla Salminen, Ronja Tuovinen sekä työryhmä, laulujen sävellys ja sanoitus on Pasi Hiihtolan käsialaa ja laulujen sovituksesta vastaa Mika Siekkinen. Valojen suunnittelun on tehnyt Kai Hemminki, valojen rakennuksesta vastaavat Kai Hemminki ja Vertti Ruodemäki sekä valojen ajosta Vertti Ruodemäki, äänistä vastaa Karri Kuivanen, äänten ajosta Valtteri Porras. Pinokkion käsikirjoitus on Carlo Collodin, suomennos Henri Kapulaisen ja dramatisointi Pasi Hiihtolan, Christian Lindroosin ja Peik Stenbergin.
Pinokkio nähdään Korpilahden Teatterissa yhteensä 15 kertaa, viimeinen esitys on 2. syyskuuta.
Tiina Lamminaho