Satu jättää vaatteet kauppaan

Satu Pakkalén havahtui vaateteollisuuden ilmastovaikutuksiin muutama vuosi sitten.
-Taisi olla niin, että luin asiasta jostakin. Maailmassa on järkyttävät määrät valmiita vaatteita, jotka ovat käyttökelpoisia tai joista saa sellaisia. Päätin, etten enää osta uusia vaatteita kaupasta. Poikkeuksen tekevät alusvaatteet, joita edelleen ostan.
Ympäristövaikutusten lisäksi Satua ovat arveluttaneet kolmansien maiden huonot työolot ja lapsityövoiman käyttö.
Vaatteita löytyy kirpputoreilta ja netin myyntiryhmistä.
-Ja jos jotain ei löydy kirppiksiltä, sen voi väsätä itse.
Muun muassa vaateteollisuuden pikamuoti on aiheuttanut sen, että valtava määrä uusia vaatteita päätyy esimerkiksi poltettavaksi. Kankaita ei kierrätetä ja mallistoja mieluummin poltetaan kuin myydään esimerkiksi alennuksella.

Satu on tottunut jo lapsuuden perheessään kierrätykseen.
-Kierrätysvimma on opittua, koettua ja siihen on neuvottu kotona. Lapsena sain vaatteita isommilta serkuilta muun muassa ihka ensimmäiset pieksut. Kun ne jäivät minulle pieneksi, jatkoivat ne matkaansa nuoremmille serkuille. Uusia vaatteita ostettiin harvoin ja vain tarpeeseen. Sellaista ’shoppailukulttuuria’ ei oikein ollut. Teininä sosiaaliset paineet edistivät kulutushysteriaa. Eihän sitä nyt toisten vanhoissa voinut kulkea, vaan piti olla uutta ja viimeisintä muotia. Muistelen kuitenkin, että viimeistään laman iskiessä kaikki nuoret taisivat kulkea jonkun vanhoissa vaatteissa.
Vaatteiden ylituotantoa on syntynyt erityisesti pikamuotiketjujen myötä, kun vaatemallistot uusiutuvat vähän väliä. Luontoa tuhoava tuotantomalli on kehittynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Satun esimerkki osoittaa, että kestävämpiä kulutusmalleja on nousemassa myös vaatteiden osalta.
Satulla on päällään musta mekko, joka on kirpputorilöytö.
-Tässä taisi olla hintalaput vielä kiinni, kun ostin.
Satu esittelee juhlamekkoja, joita korpilahtelainen Nastin Neule ja pala on fiksannut.
-Toinen on tehty tätini vanhasta hameesta, joka on peräisin 1960- tai 70-luvulta. Kangas on laadukasta raakasilkkiä. Toinen juhlamekko on tehty kankaasta, jonka kirpparilta löysin.
Satun kierrätysharrastuksen erikoisuutena voisi pitää vanhoja kravatteja. Niistä syntyi esimerkiksi liivihame tyttärelle joululahjaksi.
-Esimerkiksi lasten vaatteet tekevät kirppiksillä kauppansa, mutta eihän näitä vanhoja kravatteja halua kukaan. Kravattien uusiokäyttö on hidasta, kun pitää löytää toisiinsa sopivia. Kravattien väri- ja kuosimaailma on ihan uskomaton. Liivihameen valmistukseen kului aikaa puoli vuotta.
Telineen päälle on aseteltu kravatteja, joista on tulossa takki. Sarjakuva-aiheisista kravateista on tarkoitus tehdä hame.
-Sarjakuva-aiheiset kravatit ovat varmaankin pidettyjä, koska niitä löytyy harvakseltaan.
Senkin Satu tietää, että 1960- 70-luvuilla tehdyt kravatit ovat laadukkaita.
-Ne on tehty huolellisesti ja niiden purkamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin uudempien.
Satun kierrätysinto ei koske vain vaatteita. Valmiina on kaksi pientä muovimattoa, jotka matkaavat kesäpaikalle.
-Näihin on mennyt satoja erilaisia muovipusseja. Olen käyttänyt esimerkiksi leipä- ja perunapusseja.
Toimituksen sähköpostiin tupsahtaa kuva haastattelupäivänä valmistuneesta kravattipussukasta. Sehän kävisi iltalaukusta.
Maarit Nurminen