– Luovuus on erittäin tärkeää. Työn etenemistä on ilo seurata ja onhan sekin tärkeää, että on jotain tekemistä, ettei tarvitse vain istua ja miettiä, että mitähän sitä tekisi, Seppo Oravuo toteaa ryijyntekoharrastuksestaan. Oravuo on tehnyt ryijyjä parinkymmenen vuoden ajan, yhteensä omaksi, lasten ja lastenlasten sekä kummitytön iloksi on syntynyt yhdeksän ryijyä.
– Ensin tein rättimattoja, Oravuo kertoo.
– Naapurinemäntä pyysi vaimoani Eevaa kanssaan kansalaisopiston matonkudontakurssille Muurameen, mutta Eevalla oli silloin vielä työkiireitä ja hän ehdotti minua naapurinemännän kurssikaveriksi. Niin minä sitten menin kudontakurssille ja olin ensimmäinen mies siinä naisporukassa.
Kurssin jälkeen Oravuo kutoi mattoja Ylä-Muuratjärven kylätalolla.
– Siitä se kiinnostus alkoi, nyt minulla on omat kangaspuut yläkerrassa. Mattoja en tosin enää ole kutonut pitkään aikaan.

Ensimmäisen ryijynsä Oravuo teki vuonna 2000.
– On meillä kotona sellainenkin ryijy, jonka äitini teki vuonna 1951, ja minä autoin häntä sen teossa. Äiti teki ryijyn kangaspuilla, minä teen ompelemalla, Oravuo kertoo.
– Se on helppoa, kun jaksaa seurata tarkasti ohjeita. Nukat ommellaan pohjakankaalle millimetripaperille piirretyn mallin mukaan. Valmiita malleja ja tarvikepaketteja on hyvin saatavilla, niitä myy useampikin yritys.
Hidasta ryijynteko on. Yhdessä nukassa on kymmenen lankaa ja ryijyssä saattaa olla yli 15 000 nukkaa. Yhden nukan langat pujotetaan neulaan ja ommellaan pohjakankaaseen, ja muutaman samanvärisen nukan jälkeen vaihdetaan lankoja.
– Minä olen yleensä sellainen, että kaiken pitäisi tulla heti valmiiksi. Tämä homma ei valmistu hetkessä, Oravuo toteaa ja kertoo tehneensä edellistä ryijyään puoli vuotta.
– Kun ryijy oli työn alla, tein sitä melkein joka päivä. Kuuntelin musiikkia samalla ja seurasin ikkunasta lähistöllä pesivää joutsenpariskuntaa.

Seppo Oravuo tekee ryijyjä omakotitalon yläkerran huoneessa, joka on varattu käsitöille, samassa huoneessa ovat myös kangaspuut.
– Hyvä tila ryijyn tekemiselle täytyy olla, se on aika pölyistä hommaa, Oravuo toteaa.
– Erittäin hyvä harrastus tämä on, ja jokainen osaa kyllä tehdä ohjeen mukaan, kannattaa kokeilla. Kustannuksia tästä tietysti on, langat, pohjakangas ja ohjeet maksavat, mutta kyllähän muutkin harrastukset maksavat. Ja tästä jää kaunis taideteos muistoksi.
Osa Oravuon tekemistä ryijyistä on Seppo ja Eeva Oravuon kodin seinillä, osan ryijyistä Oravuo on tehnyt lapsilleen, lapsenlapsilleen ja kummitytölleen.
– Pojanpoika halusi ylioppilaslahjaksi mieluummin papan tekemän ryijyn kuin rahaa, Oravuo kertoo.
– Nyt viime vuonna tein ryijyn itselleni 80-vuotislahjaksi, se valmistui heinäkuussa juuri ennen syntymäpäivääni.
80-vuotislahjaryijy on malliltaan Silja Purasen suunnittelema Kultamalja.
– Ihastuin malliin jo kauan sitten, kun näin sen kuvastossa silloin, kun aloittelin ryijyjen tekemistä, Oravuo kertoo.

Tiina Lamminaho