Sota-ajat näkyivät Korpilahdellakin

Kotiseutuneuvos Markku Lahden Korpilahden historiaa käsittelevän luentosarjan viidennen luennon aiheena olivat sota-ajat. Lahti itse näytti vuoden 1918 tapahtumiin liittyviä kuvia, talvi- ja jatkosotaan liittyvistä asioista kertoi Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen sihteeri Matti Hyvärinen.
– Aihehan on sellainen, että asiaa riittäisi vaikka kuinka paljon. Yhdellä luennolla voi tuoda esiin vain pienen osan, Lahti totesi aluksi, eikä aika meinannut riittää tiivistettyynkään esitykseen; Hyvärisen kuvat kotirintamalta katsottiin jo yliajalla, mutta yleisö halusi ne nähdä. Aihe kiinnosti monia, paikalla oli viitisenkymmentä kuuntelijaa.
Lahti näytti lähinnä henkilökuvia, mukana oli niin tunnettuja korpilahtelaisia suojeluskuntalaisia kuin toisellakin puolella taistelleita. Esityksensä Lahti aloitti kuvalla Suuren adressin allekirjoituksista.
– Nimet Suureen adressiinhan kerättiin vuonna 1899 ja sillä haluttiin näyttää keisarille, että suomalaiset vastustavat sortotoimenpiteitä. Nimiä kerättiin koko Suomesta, mukana on satoja korpilahtelaisiakin nimiä, Lahti kertoi.
– Suuri adressi oli koko kansan juttu. Nimikirjoituksia on niin talollisilta ja talollisten rouvilta kuin työmiehiltä, rengeiltä ja piioilta.
Seuraava Lahden kuva kertoi jo tilanteesta ennen sisällissotaa. Kuva oli otettu vuonna 1916 Tikkalassa järjestetyltä jäkäläkurssilta.
– Ensimmäinen maailmansota aiheutti Suomeenkin elintarvikepulan ja eri puolilla maata järjestettiin kursseja, joilla opetettiin jatkamaan leipää. Kyläkoulujen opettajat olivat myös merkittävässä asemassa tietojen ja taitojen levittämisessä, Lahti totesi.

Henkilökuvien joukossa olivat muun muassa Einari Weijo ja Kalle Lepola.
– Einari Weijo oli ainoa Korpilahdelta jääkäriliikkeeseen mukaan lähtenyt, Lahti kertoi. Weijo oli jääkärikoulutukseen lähtiessään jo yli kolmekymppinen.
– Heinosniemeltä kotoisin ollut Kalle Lepola taas oli vasemmistolainen ja aktiivisesti mukana politiikassa, kansanedustajaksi hänet valittiin sosialidemokraattien listoilta vuonna 1916. Kansalaissodan jälkeen Lepola lähti Neuvostoliittoon, jossa hän toimi muun muassa SKP:n poliittisten kurssien opettajana ja agitaatiokoulun johtajana. Vuonna 1922 Lepola palasi Suomeen, hänet pidätettiin ja tuomittiin Tammisaareen vankileirille. Vankien vaihdon yhteydessä muutamaa vuotta myöhemmin Lepola päätyi uudelleen Neuvostoliittoon ja lopulta hänet ammuttiin Stalinin puhdistuksissa vuonna 1938.
Valkoisella puolella taistelleita korpilahtelaisia olivat Weijon lisäksi muun muassa opettaja Kalle Virtanen ja myöhemmin näytelmäkirjailijana tunnettu Lauri Haarla.
– Vuonna 1918 Korpilahden ensimmäisestä hautausmaasta tehtiin sankarihautausmaa, kun valkoisen puolen kaatuneet haudattiin sinne. Ensimmäinen sankarihautaus pidettiin maaliskuun lopussa vuonna 1918. Sankaripatsas sankarihautausmaalle hankittiin vuonna 1920, kunnan lisäksi rahoittajana oli Lauri Haarlan veli, aikoinaan Suomen rikkaimmaksi mieheksi noussut Rafael Haarla, Lahti kertoi.
Isänmaan vapauden puolesta kaatuneiden muistolaatassa on 18 nimeä, monet heistä kaatuivat Tampereen valtaustaisteluissa. Luokkasodan uhrien muistomerkissä, eli punaisten puolella taistelleiden muistomerkissä, nimiä on 43. Niistä kaksi eli K. Lepola ja H. J. Lyytinen on lisätty myöhemmin; molemmat miehet kuolivat vuonna 1938 Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa. Luentoa kuuntelemassa olleen Tapio Salmisen mukaan muistolaatasta puuttuu paljon nimiä.
– Korpilahdeltakin vietiin paljon punaisten puolella olleita Jämsään. Osa heistä ammuttiin jo matkalla, osa Jämsässä ilman mitään oikeudenkäyntejä. Myös Korpilahdella annettiin varmasti vanhojen kaunojen vaikuttaa ja tehtiin hirmutöitä, puolin ja toisin. Toisaalta kyllä täälläkin oli taloja, joissa isännät puhuivat torppareidensa ja työväen puolesta ja suojelivat työväkeä, Lahti totesi.

Matti Hyvärinen näytti paljon SA-kuvia alueilta, joissa korpilahtelaiset taistelivat talvi- ja jatkosodissa. Talvisodassa korpilahtelaiset kuuluivat JR 28:aan, joka myöhemmin oli nimeltään JR 19, jalkaväkirykmentti taisteli Taipaleen lohkolla. Yksi Hyvärisen kuvista esitteli 1000 kilon lentopommin tekemää kuoppaa; samanlainen lentopommi osui korpilahtelaisten korsun viereen 18. tammikuuta 1940 ja yhteensä kymmenen korpilahtelaissotilasta kuoli, yhdeksän heti ja yksi myöhemmin vammoihinsa.
– Yhdeksän korsun pommituksessa kuolleista siunattiin yhteisissä sankarihautajaisissa Korpilahden kirkossa 20. helmikuuta 1940. Ne olivat isoimmat Korpilahdella pidetyt sankarihautajaiset, Hyvärinen kertoi.
– Taipaleen alueelle myös jäi paljon sankarivainajia. Välirauhan aikana Neuvostoliitto ei antanut hakea vainajia Suomeen ja kun Suomi jatkosodassa valtasi alueen takaisin, vainajat haudattiin kenttähautausmaalle. 1990-luvulla kenttähautausmaita paikannettiin ja Taipaleen kenttähautausmaalle pystytettiin muistomerkki 126 tuntemattomalle sotilaalle. Tunnistetut on tuotu kotiseurakuntiensa multiin. Tuhoutuneen korsun paikalle Taipaleen Linnakankaalle Korpilahden Isänmaan Ystävät ry pystytti muistomerkin vuonna 2008.
Henkilökuvia Hyvärinen näytti muun muassa ”Aleksandrovkan piruksi” tituleeratusta Helmer Selinistä sekä talvisodassa kaatuneeksi luullusta Pentti Mutilasta, joka palasikin myöhemmin kotiin oltuaan sotavankina.

Kotirintamalla kärsittiin monenlaisesta pulasta, niin monet elintarvikkeet kuin esimerkiksi bensiinikin olivat kortilla ja lehdissä neuvottiin, kuinka vanhoja kenkiä korjataan ja puhki kuluneen nahkapohjan tilalle tehdään puupohja. Kahvinvastikettakin myytiin; kahvinvastike oli sellaista, jossa ei ollut mukana yhtään oikeaa kahvia, toisin kuin kahvinkorvikkeessa, jossa oikeaa kahvia oli 15 – 25 prosenttia.
Maatiloilta otettiin pakolla niin elintarvikkeita kuin esimerkiksi villaakin, eikä pakko-otoista juuri pidetty. Kansanhuoltoa harhautettiin monin tavoin ja ruokaa piilotettiin milloin minnekin. Hyvärinen luki myös yhden hyvin vihaisen emännän kirjeen, joka koski villojen ottoa; tilalla oli neljä lammasta ja kansanhuolto vaati 2000 grammaa villoja luovutettavaksi. Emäntä oli kuitenkin käsittänyt väärin, että hänen pitäisi luovuttaa 2000 kiloa villoja ja kirjeessä kansanhuolto sai todellakin kuulla kunniansa.
Lotat huolehtivat ilmavalvonnasta Lahenvuoren näkötornissa. Tornia ei enää ole, ainoastaan sen betonijalat ovat tallella. Torni oli korkealla mäellä vanhan Hämeentien ja vanhan nelostien välissä.
Oma lukunsa korpilahtelaisessa sota-ajan historiassa ovat tänne majoitetut brittivapaaehtoiset. Britanniasta ja Brittiläisen kansanyhteisön maista kootut miehet tulivat taistelemaan talvisotaan Suomen armeijaan riveihin, mutta eivät aivan ehtineet rintamalle ennen kuin sota loppui. Joukko jäi Suomeen, mutta kun jatkosodan alkaessa Britannia julisti sodan Suomelle, vihollisiksi muuttuneet miehet piti saada pois maasta.
– Miehiä oli majoitettuna Jyväskylässä silloisen kauppaopiston tiloissa. Kun syyslukukausi alkoi, miehet piti saada muualle. Nelisenkymmentä miestä majoitettiin Tähtiniemeen ja Korpilahden lotat huolehtivat heidän muonituksestaan, Hyvärinen kertoi.
Yhteensä ”kanarialinnut” asuivat Tähtiniemessä kymmenen kuukautta. Korpilahden Reserviupseerikerho pystytti heille muistomerkin Tähtiniemeen muutama vuosi sitten, tilaisuudessa olivat paikalla myös Britannian ja Irlannin suurlähettiläät.

Tiina Lamminaho