Tapio Salminen on seurannut sukunsa juuria taaksepäin aina 1600-luvulle asti.

– Tähän on jäänyt koukkuun, toteaa Tapio Salminen sukututkimuksesta, jota hän on harrastanut yli 20 vuotta.
– Tämä vaatii riittävästi aikaa sekä jonkinlaista uteliaisuutta. Eikä tässä passaa olla hätäinen, Salminen toteaa ja kertoo harrastavansa sukututkimusta yhdessä siskonsa kanssa. Sysäyksen antoi elokuussa 1998 Nelospirtillä pidetty sukujuhla.
– Silloin puhuimme, että voisimme tutkia sukuamme. Ensin koetin haalia tietoa sieltä ja täältä, kävin sukulaisiakin tapaamassa. Sitten kävin kansalaisopistossa Mikko Strangin pitämän sukututkimuskurssin ja sen yhteydessä kävimme maakunta-arkistossa. Se oli hyvä, suosittelen vastaavanlaista kurssia kaikille sukututkimuksesta kiinnostuneille.
Sen jälkeen, kun pääsi sukututkimuskurssilla tutustumaan maakunta-arkistoon, nykyiseltä nimeltään Kansallisarkiston Jyväskylän toimipaikkaan, Salminen on viettänyt arkistossa satoja tunteja.
– Välillä olemme käyneet siellä siskon kanssa yhdessäkin, tutkimassa vanhan Korpilahden seurakunnan kirkonkirjoja mikrofilmeiltä, Salminen kertoo.
– Korpilahden kirkonkirjat ovat hieman sekavia tutkia, kun ne on jaettu aikoinaan kahtia, eli maapuolen ja Vespuolen kirjat olivat erikseen. Päijänne jakoi seurakunnan kahteen lääniin, ja myös kahteen käräjäkuntaan. Sellaistakin on tullut vastaan, että Vespuolella syntynyt lapsi on merkitty maapuolen kirkonkirjoihin. Ja on kirkonkirjoissa muitakin virheitä; vastaan on tullut muutama sellainenkin, jotka on merkitty lapsena kuolleeksi, mutta parinkymmenen vuoden päästä sama ihminen on mennyt avioon.

Salminen on tutkinut sukuaan taaksepäin, sekä isänsä että äitinsä puolelta. Isovanhempiensa isovanhemmat, kaikki kuusitoista, hän on löytänyt, ja seuraavaakin sukupolvea taaksepäin lähes kaikki. Muutamaa sukuhaaraa hän on pystynyt seuraamaan kymmenen sukupolvea taaksepäin, 1600-luvulle asti.
– Sukua on löytynyt muun muassa Laukaasta, Toivakasta, Jämsästä ja Sääksmäen seurakunnasta. Suurin osa on kuitenkin täältä Korpilahdelta, Salminen kertoo.
– Monesti sitä on menty naapurin tai naapurin naapurin kanssa naimisiin. Esimerkiksi täällä Vespuolella monet ovat sukua keskenään. Siitä minä yllätyin, kuinka monta talollistakin suvusta löytyy, vaikka itse olen torppareiden jälkeläisiä.
Mitään kovin isoja yllätyksiä sukututkimus ei ole tuonut esille.
– On siellä jotkut vähän viinaa keitelleet ja jotkut ovat vähän tapelleet. Kirkonkirjoissa oli maininta yhden avioparinkin tappelusta. Mutta yhtään hevosvarasta en ole vielä löytänyt, Salminen naureskelee.
Mikrofilmattujen kirkonkirjojen lisäksi Salminen on hakenut tietoja muun muassa sukukirjoista ja vanhoista perunkirjoista sekä hautausmailta. Keski-Suomen Sukututkijat ry:n hallituksen jäsenenä hän osallistui neljä vuotta kestäneeseen mikrofilmien digitointiurakkaan.
– Kaikki Keski-Suomen seurakuntien vanhat kirkonkirjat on nyt digitoitu, vanhimmat 1600-luvulta lähtien. Nuorempia, alle sata vuotta vanhoja kirkonkirjoja digitointi ei koskenut, Salminen kertoo.

Sukunsa lisäksi Salminen on tutkinut vuoden 1918 tapahtumia. Kiinnostus kansalaissotaan on saanut alkunsa Salmisen isoisän tarinasta, jonka Salmisen mummo on kertonut.
– Heinosniemellä syntynyt isäni isä muutti 1910 Lahteen ja siellä hän toimi suutarina. Sisällissodassa, kun valkoiset lähestyivät kaupunkia, punaisten partiot kiersivät hakemassa miehiä kaupunkia puolustamaan. Pappani sanoi, ettei halua osallistua, mutta hänelle sanottiin, että jos hän ei lähde kaupunkia puolustamaan, hänet ammutaan. Mummoni piiloutui kolmen lapsen kanssa ja taistelujen jälkeen hän löysi miehensä ammuttuna hautausmaalta, Salminen kertoo.
– Papan tarina sai minut tutkimaan kansalaissodan tapahtumia. Useampikin sukulaiseni on menettänyt henkensä kansalaissodan aikaan. Pääasiassa olen tutkinut korpilahtelaisten kohtaloita ja löytänytkin useampia vainajia kuin muistomerkeissä on mainittu.
Kansalaissodasta Salmisella on myös kymmeniä kirjoja, vanhoja ja uusia. Vanhoja kirjoja hän on löytänyt muun muassa Vanhan Kirjan Talvi -tapahtumasta ja muilta vanhojen kirjojen messuilta.
– Harvinaisin kirjani on joulukuussa 1917 painettu ”Marraskuun suurlakko 1917” -kirja, joka kertoo vuoden 1917 suurlakon tapahtumista heti tuoreeltaan. Ostin kirjan Turusta messuilta, se oli löytynyt purettavan talon lattian alta, Salminen kertoo.
– Vuoden 1918 tapahtumissa riittää vielä tutkimista. Minäkin haluaisin niistä lisää tietoa, Salminen sanoo.

Tiina Lamminaho