Risto Räppääjä viihdyttää kaiken ikäisiä

– Oli hyvä näytelmä, totesi kahdeksanvuotias Hilma Salonen Korpilahden teatterin Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi -musiikkinäytelmän ensi-illan jälkeen. Samaa mieltä oli Jyväskylästä teatteriin tullut kymmenenvuotias Sara Ahonen.
– Alpo-kissa oli paras, Sara Ahonen toteaa ja kertoo, ettei jännittänyt yhtään. Seitsemänvuotias pikkusisko Enna Ahonen sen sijaan myönsi vähän jännittäneensä.

Vaikka näytelmä on suunnattu lapsille, ei aikuinenkaan katsomossa pitkästynyt. Koomisia hahmoja ilmestyi näyttämölle sitä tahtia, että illan lopuksi huomasi nauraneensa todella paljon – ja vielä kotimatkallakin hymyilytti.
Risto Räppääjän, Nelli Nuudelipään, Lennart Lindbergin, Rauha-tädin, Elvi-tädin ja Alpo-kissan lisäksi pääosassa olivatkin lukuisat sivuhahmot; ilman tanssivia silakoita, karkaavia vankeja, flamencotanssijoita, Lennartin äitiä ja lukuisia muita suorastaan hulvattomiin tanssikohtauksiin osallistuvia hahmoja näytelmä olisi ollut aivan toisenlainen. Nyt katsottavaa riitti niin paljon, että kaikkea ei luultavasti yhdellä katsomiskerralla edes huomannut. Ohjaajat Iina ja Anu Hakanen ovat jälleen kerran onnistuneet tekemään Korpilahden teatterin näyttämölle todella viihdyttävän paketin.

Hiski Toikkanen on vallan uskottavasti Risto Räppääjä, jota aina välillä vähän pelottaa ja Nellin yökyläilykin jännittää, ja aikuisten jutut hämmentävät. Ja Saana Peltola taas on oikein pirteä Nelli Nuudelipää. Aada Brandt Alpo-kissana saa lapsikatsojat ihastumaan. Teemu Kalliokoski onnistuu mainiosti Lennart Lindbergin roolissa; Lennart todella on mies, jolla on tunteita, mutta joka ei saa kerrottua niitä, ja joka ei myös oikein osaa sanoa ei… Riikka Pietilä Rauha Räppääjänä ja Lotta Hakanen Elvi Räppääjänä ovat loistavia, etenkin kun molemmat ovat vielä loistavia laulajia. Täitkin lähtevät varmasti karkuun pelkästään Elvi Räppääjän laulun voimalla!

Näytelmässä oli todella paljon laulu- ja tanssikohtauksia, tunnelmasta toiseen mentiin musiikin avulla. Mukana oli hieman surua, mustasukkaisuutta ja jopa epätoivoa ja vihaakin, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi aurinkoinen iloisuus; elämä ei ole hassumpaa. Näytelmässä oli pikkuisen jännittävä juoni, ja tarina pysyi hyvin kasassa kaikesta hulvattomasta menosta huolimatta. Ja kuten monissa aikuistenkin rikostarinoissa, tässäkin oli ’varsinaisen rikosjuonen’ ohella toinen, ihmissuhteisiin liittyvä juoni; jos ei niin välittänyt rosvojahdista, voi jännittää sitä, saako Rauha-täti ja Lennart Lindberg toisensa, vai viekö Elvi-täti voiton – ja Lennartin.

Hiski Toikkasen, Saana Peltolan, Riikka Pietilä, Teemu Kalliokosken, Lotta Hakasen ja Aada Brandtin lisäksi näyttämöllä nähtiin Venla Salminen, Samu Hakanen, Liinu Koljonen, Essi Aaltonen, Jenina Salminen ja Aleksi Kalliokoski. Kuusi viimeksi mainittua tekevät näytelmän aikana todellisen pukujenvaihtourakan, sillä jokainen käy näyttämöllä monta kertaa ja monessa eri rooliasussa.

Hiski Toikkasen ja työryhmän rakentamat lavasteet sopivat näytelmään hyvin, näytelmän loppua kohti alkoi jo odottaa, että mitähän ikkunaluukuista tällä kertaa putkahtaa esiin. Anu Hakasen toteuttama puvustus oli myös loistava – pääosan esittäjien pukujen osalta noudatettiin Sinikka ja Tiina Nopolan kirjojen kuvituksesta tuttua kaavaa, mutta sivuosien osalta oli päästetty mielikuvitus valloilleen.

Lukuisat koreografiat ovat suunnitelleet Essi Aaltonen, Lotta Hakanen, Liinu Koljonen, Janna Salminen, Jenina Salminen, Venla Salminen ja työryhmä, valot rakensivat Mikael Minkkinen ja Vertti Ruodemäki ja valot ajaa Valtteri Porras, äänimaailman toteutti ja äänet ajaa Karri Kuivanen. Näytelmän käsikirjoitus ja laulujen sanat ovat Sinikka ja Tiina Nopolan kynästä, laulut on säveltänyt Iiro Rantala, laulujen taustaraidat toteuttivat Karri Kuivanen ja Iina Hakanen.