Tiina Lamminaho
– Heti muutimme tänne, kun minä jäin eläkkeelle, Armi Kylmälä toteaa. Kylmälä ja Veijo Makkonen ovat asuneet nyt kolmisen vuotta Armi Kylmälän lapsuuden kotitalossa Tikkalan Niemelässä, Muuratjärven maisemissa.
– Tai oikeataan asumme talvet Niemelässä ja kesät mökillämme sadan metrin päässä. Meillä on
kaksi kertaa vuodessa ”suuri muutto”, pariskunta naurahtaa.
– Kesämökin rakensimme kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja jo silloin oli selvää, että kun jäämme eläkkeelle, muutamme tänne.
Työuransa Kylmälä ja Makkonen ovat tehneet opettajina Äänekoskella.
– Olimme silloinkin todella paljon täällä. Kun rakensimme kesämökin, Armin isä ja äiti asuivat vielä Niemelässä. Kävimme mökillä talvellakin, Armin isä tykkäsi lämmittää sitä. Ja sitten, kun Niemelä jäi tyhjilleen, olimme talvisin siellä, Veijo Makkonen kertoo.
– Aina elokuussa, kun kesäloma loppui, harmitti, kun piti lähteä takaisin Äänekoskelle. Täällä olisi ollut paljon kaikkea tekemistä, esimerkiksi marjojen ja sienten keräämistä, Armi Kylmälä sanoo ja kertoo, että Veijo Makkonen jäi ennen häntä eläkkeelle.
– Sen jälkeen olimme täällä entistä enemmän, minä kävin töissäkin välillä täältä.
Veijo Makkonen kertoo asuneensa aina kaupungissa, mutta viihtyvänsä nyt maalla erinomaisesti.
– Armihan on ollut aina kiintynyt tähän seutuun, mutta minäkin innostuin tästä hienosta luonnosta. Alkuaikoina tein puita ja maatöitäkin yhdessä Armin isän kanssa ja opin pikku hiljaa. Nythän tässä ei varsinaisia maatöitä ole, kun pellot on vuokralla, mutta puiden tekoa riittää, samoin rakennusten korjaamista ja muuta sellaista, Veijo Makkonen kertoo.
Tekemistä riittää myös kasvimaalla ja perunapellolla; pariskunta kasvattaa itse muun muassa perunat, porkkanat, punajuuret, kurkut ja salaatit.
– Ja etenkin sipulit, niitä me käytämme paljon, Armi Kylmälä toteaa.
– Meillä on myös kolme verkkoa järvessä. Muurajärvestä tulee haukea, siikaa, kuhaa ja isoja ahvenia, haukea eniten. Talvella emme kalasta, silloin haemme kalaa suoraan niiltä, jotka kalastavat.
Järvellä Kylmälä ja Makkonen kertovat liikkuvansa talvellakin.
– Jäällä on ihana hiihtää. Viime talvena vaan jäälle tuli niin paljon vettä, ettei hiihtäminen onnistunut siellä, mutta onneksi pellolle sai ladun.
– Tykkäämme liikkua luonnossa, ja saahan täällä hyötyliikuntaakin. Päältä ajettavaa ruohonleikkuria emme halua.
Äänekoskelle Kylmälä ja Makkonen eivät ole ikävöineet.
– Tikkala on tosi vireä kylä, ja ihmiset ovat ystävällisiä. Minutkin on otettu täällä hyvin vastaan. Ja täällä on yhteisöllisyyttä; kerrostalossa ei välttämättä sanota samassa rapussa asuvillekaan päivää, täällä järjestetään esimerkiksi kimppakyytejä ja hankitaan yhteisiä tavaroita. Meilläkin on naapurin kanssa yhteinen klapikone. Niinhän se oli ennen vanhaankin, isot koneet olivat yhteisiä, Veijo Makkonen sanoo.
– Tikkalaan on tullut paljon uusia taloja. Muistan, kun kävelin kouluun Pöykyntietä, ja oli ihan pimeää. Nyt on ihanaa, kun Pöykyntien varrellakin on paljon taloja ja valoja, Armi Kylmälä toteaa ja kertoo, että hänen koulukavereitaan asuu edelleen Tikkalassa.
– Täällä on paljon tuttuja, ja olemme tutustuneet myös uusiin ihmisiin. Täällä on muita paluumuuttajiakin.
Veijo Makkonen kertoo nauttivansa siitä, että maaseudulla on rajattomasti luontoa lähellä.
– Kaupungissa on aitoja, muureja ja seiniä, täällä on vain metsää ja järveä, Makkonen sanoo.
– Kyllä minustakin on tullut maalainen – hyvässä mielessä.
