Susanna Antikainen ja cairnterrieri Elwiira viihtyvät hyvin vanhassa talossa Saukkolassa.

Susanna Antikainen ja Mika Halttunen ostivat Saukkolassa sijaitsevan Vihtajärven tilan keväällä 2015. Siitä alkoi vuonna 1930 rakennetun talon kunnostusprojekti, joka jatkuu edelleen.
– Eikä tämä koskaan valmiiksi tulekaan, tämä on ikuisuusprojekti, joka on opettanut sietämään keskeneräisyyttä, Susanna Antikainen toteaa.
– Olimme etsineet vanhaa maatilaa jo jonkin aikaa. Mika kävi täällä ensimmäisen kerran itsekseen katsomassa, kun tämä ei ollut vielä myynnissäkään. Paikka tuntui heti omalta.
Päärakennus oli melko lailla alkuperäisessä asussaan.
– 1960 tähän oli tehty ulkovuoraus ja katto on uusittu joskus myöhemmin. Sähköt talossa oli, vesi piti kantaa kaivosta. Vesijohdon ja viemärin saimme valmiiksi vuosi sitten, Antikainen kertoo.
– Talo oli ollut vajaan vuoden tyhjillään ja aika huonossa kunnossa. Me aloitimme remontin oikeastaan viime hetkillä, ei olisi tarvinnut monta vuotta mennä, kun talosta ei olisi enää ollut pelastettavaksi.
Alun perin Vihtajärven tila on ollut kruunun torppa.
– Nykyisen päärakennuksen rakentanut kirvesmies on tehnyt tälle samalle alueelle kolme taloa, jotka ovat valmistuneet vuoden välein. Tyypillisestä keskisuomalaisesta maalaistalosta tämän erottaa pylväskuisti, Antikainen kertoo.

Ensimmäisenä Antikaisen ja Halttusen piti tehdä talolle tie, koska perille johti vain kärrypolku.
– Olimme käyneet katsomassa taloa vain talvella, joten tien tarve oli yllätys. Yllätyksiä tuli vastaan muitakin, mutta niihin olimme varautuneet; tiesimme, ettemme ostaneet mitään priimakuntoista, Antikainen sanoo.
Ensimmäisenä kesänä talosta purettiin ulkovuorilaudoitus. Myös kuisti ja ikkunat on remontoitu.
– Ikkunaremontissa Mika teki puuosat itse, minä hoitelin rapsutukset, kittaukset ja maalaukset. Kaikki tehtiin vanhoilla menetelmillä, Antikainen kertoo.
– Ikkunaremonttiin ja romahtaneen kuistin korjaamiseen saimme museovirastolta avustusta.
Seuraavana kesänä talosta purettiin lattiat.
– Lattiarakenteet piti uusia. Sadevedet olivat päässeet talon alle ja lattiavasat olivat aivan lahonneet. Seinästä alimpiakaan hirsiä ei tarvinnut kokonaan uusia, ainoastaan paikkailla, ja vanhat lattialankut saimme laittaa uudestaan paikalleen, kun lattiarakenteet alta oli uusittu, Antikainen kertoo.
Nyt remontointivuorossa on ollut yläpohja.
– Siellä oli eristeenä sammalta ja hiekkaa. Ne poistettiin kokonaan ja tilalle laitettiin puhallusvillaa. Täytyy nyt katsoa, tarvitaanko vielä lisäeristystä seiniin. Ulkopinnan haluamme pitää hirrellä, eli jos näyttää siltä, että seiniä täytyy eristää, teemme eristyksen sisäpuolelle, Antikainen sanoo.
– Sähköremontti on myös meneillään. Haluamme säilyttää vanhan tyylin, joten esille jääviksi sähköjohdoiksi asennetaan kangaspäällysteistä johtoa.
Myös huonekalut noudattelevat vanhaa tyyliä. Osa on talon vanhoja huonekaluja, osa hankittu kirpputoreilta tai peritty sukulaisilta.
– Säilytysratkaisujen kanssa on vähän haasteita, eihän vanhoissa taloissa ole paljoa kaappeja. Vanhoja huonekaluja on kunnostellut pikkuhiljaa. Olemme molemmat tehneet paljon käsitöitä, mutta puun käsittely on ollut meille uutta, Antikainen toteaa.

Antikainen ja Halttunen asuvat kahden poikansa kanssa edelleen virallisesti Kinkomaalla.
– Olemme ajatelleet muuttaa tänne sitten, kun nyt seitsemännellä luokalla oleva nuorempi poika pääsee peruskoulusta. Olemme kuitenkin täällä jo nyt enemmän kuin Kinkomaalla, Antikainen kertoo.
– Ainostaan ensimmäisenä talvena tämä talo oli pari kuukautta kylmillään. Silloin olimme täällä joulun aikaan ja kun heräsimme loppiaisaamuna, keittiön lattialla oli kahdeksan astetta pakkasta ja vesisangot jäässä.
Talossa on puulämmitys ja lisäksi kaksi ilmalämpöpumppua. Vanha leivinuuni on korjattu kokonaan sisältä.
– Samoin puuhella on tehty uudelleen, vanhan mallin mukaan, Antikainen kertoo.
– Pihatyöt meillä on vielä aivan kesken. Kolmena kesänä meillä on ollut tässä maisemanhoitajina lampaita ja ne ovatkin raivanneet avoimeksi näkymän järvelle. Viime kesänä teimme ison kasvihuoneen ja olimme vihannesten suhteen omavaraisia juhannuksesta lokakuulle. Omavaraisia olemme myös kananmunien suhteen, meillä on reilut kymmenen kanaa.
Fysio Centerin yrittäjänä aiemmin toiminut Antikainen kertoo nyt tekevänsä paljon etätöitä kotona.
– Työtahti ei ole juuri muuttunut. Kun myin yritykseni keväällä, minun oli tarkoitus pitää kunnon kesäloma. Ehdin kuitenkin olla vain kolme päivää ”työttömänä”, ennen kuin lupauduin töihin yritykseni ostaneeseen yritykseen. Sisäinen yrittäjyyteni ei ole kadonnut, en osaa tehdä vain vähän töitä, Antikainen toteaa.
– Mika on myös yrittäjä ja hänkin tekee pitkää päivää. Kaikki muut harrastukset ovat jääneet, tämä talo on meidän yhteinen juttu, meidän elämämme ja harrastuksemme. Olen minä monta kertaa miettinyt, ettei tässä mitään järkeä ole, mutta kaikkea ei pysty järjellä selittämään, Antikainen toteaa.

Tiina Lamminaho