Viljaa valkohäntäpeuroille

Ruokintakaukalossa oleva vilja maistuu valkohäntäpeuroille, vaikka lunta ei kaukalon ympärillä metsissä ole juuri ollenkaan. Kuluvan talven kaltaisena vähälumisena talvena ne saisivat lumisia talvia enemmän ruokaa luonnostakin. Lumisina talvina valkohäntäpeurat sen sijaan olisivat suurissa vaikeuksissa ilman talviruokintaa, kovat talvet verottavat valkohäntäpeurakantaa reilusti.
– Ruokinnan avulla haluamme varmistaa, että valkohäntäpeuran kanta säilyy täällä ja se pysyy riistaeläimenä, Seppo Hormalainen sanoo. Korpilahden Erämiehet on huolehtinut riistan talviruokinnasta jo kauan.
– Riistapeltoja meillä on ollut eri puolilla aluetta jo pitkään, tällä hetkellä niitä on neljä, yhteensä vajaat kolme hehtaaria. Pelloilla kasvaa kauraa ja erilaisia riistaseoksia, joissa on mukana muun muassa hernettä. Siellä käyvät syömässä monet eläimet hirvistä pikkulintuihin, niin kauan kun syömistä riittää, Hormalainen kertoo.
– Ruokintapaikkoja on myös useita, ja niihin viedään viljan lisäksi muun muassa omenoita, hedelmiä ja juureksia. Jäniksille viedään heinää ja suolaa, hirville nuolukiviä, joista ne saavat tarvitsemiaan hivenaineita, sorsille tarjoillaan ohraa ja sepelkyyhkyille herneitä. Nuolukivet ovat sellaisia kymmenen kilon painoisia neliskanttisia kiviä, jotka laitetaan kepin nokkaan. Hirvien lisäksi ne palvelevat jäniksiä ja muitakin eläimiä, kun niistä valuu hivenaineita sateen mukana alas.
– Metsästäminen ei suinkaan ole ainoa asia, jota metsästäjät metsässä tekevät, ruokintapuoli ja muu vastaava on melkeinpä isommassa roolissa. Olemme myös rakentaneet vesilinnuille kosteikkoalueen Leustuun, Hormalainen sanoo.

Hormalainen käy itse viemässä viljaa pari kertaa viikossa Korpiahoon.
– Korpiahon Rauno teki ruokintakaukalon, vaikka hän ei ole edes seuran jäsen. Saimme maanomistajalta luvan ja kaukalo on nyt toista talvea Toimelan pellolla, Hormalainen kertoo.
– Rauno käy joka päivä katsomassa, tarvitaanko lisää ruokaa, ja minä vien täydennystä tarvittaessa. Viljaa menee noin 50 litraa viikossa. Lähinnä syömässä käy pari valkohäntäpeuranaarasta ja vasa, uroskin on jäljistä päätellen paikalla käynyt. Lumettomanakin aikana siellä on käyty. Saattaa olla muutama päivä, että ruokintapaikalla ei käy syöjiä, mutta sitten yhtenä päivänä kaukalo on syöty tyhjäksi. Alkutalvesta aina kun tuli lunta, käynnit lisääntyivät, ja jos nyt tulee vielä isää lunta, käynnit lisääntyvät taas.
Hormalaisen mukaan valkohäntäpeurat liikkuvat pimeän aikaan.
– Ne ovat käyneet syömässä iltaisin seitsemän, kahdeksan aikaan, joskus puolen yön aikaan ja sitten taas aamupuolella, mutta eivät valoisan aikaan päivällä. Kauris taas liikkuu päivällä, mutta niitä ei ole näkynyt ruokintapaikalla yhtään. Kyllä niitäkin täällä on, mutta ehkä enemmän lähempänä Päijänteen rantoja, missä on normaalistikin vähemmän lunta, Hormalainen kertoo.
Korpilahden Erämiehet käyttivät viime vuonna riistan ruokintaan yli 1500 kiloa viljaa, 740 kiloa omenoita, 100 kiloa keinorehua, 100 kiloa suolaa, 300 kiloa heiniä, 750 kiloa juureksia ja 166 kiloa viljatuotteita. Nuolukiviä vietiin hirville noin 50.
– Viljat on saatu viljelijöiltä lahjoituksena, jos kaikki pitäisi ostaa, tulisi se seuralle kalliiksi. Nuolukiviä saamme myös riistanhoitoyhdistykseltä. Viljatuotteet tarkoittavat lähinnä kaupoista saatuja, vanhaksi meneviä leipiä ja pullia. Niitä vietiin aikaisemmin enemmänkin, mutta nyt käytämme enemmän viljaa. Linnut tuppaavat levittelemään leipiä ja pullia ruokintapaikan ympäristöön, Hormalainen kertoo.
– Nuolukivienkin paikat katsomme aina maanomistajan kanssa yhdessä. Se on hienoa, että on sellaisia maanomistajia, jotka antavat laittaa ruokintapaikan tai nuolukiven maillensa, Hormalainen toteaa.

Tiina Lamminaho