Korpilahden tämän vuoden ensimmäinen vauva, Jenny ja Johannes Linnan kolmas tyttö, syntyi 1.1. iltapäivällä, puoli viiden aikaan.
– Laskettu aika oli 6. tammikuuta, tyttö otti varaslähdön, Jenny Linna kertoo.
– Mutta oli kiva, että meni tämän vuoden puolelle. Lapsen kannalta on paljon parempi, että on syntynyt ihan vuoden alussa kuin ihan vuoden lopussa.
Uudella tulokkaalla on kaksi isompaa siskoa, kuuden vanha ja kahden vanha.
– Nyt meillä on naisia talossa. Saa nähdä sitten, kun tytöt ovat murrosiässä, kuinka täällä ovat tunteet pinnassa, Jenny Linna naurahtaa.
– Minä olen kyllä jo niin tottunut tyttöihin, etten osaa poikaa ajatellakaan, Johannes Linna toteaa.

Isommista siskoista vanhempi on kuulemma innoissaan uudesta vauvasta, mutta nuorempi on ruvennut takertumaan äitiin entistä enemmän.
– Hän oli jo kovasti reipas, mutta nyt, kun uusi vauva syntyi, hän on kovasti kiinni äidissä. Mutta ymmärtäähän se, kun hänet on syrjäytetty vauvan roolista, Jenny Linna toteaa.
– Öisin meillä vaellellaan aika lailla. Illalla jokainen menee omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta aamulla omassa sängyssään ovat yleensä vain Jenny ja vauva, Johannes Linna kertoo.
– Mutta se taitaa kuulua näihin ruuhkavuosiin ja on väliaikaista.
Vauvaa vanhemmat kuvaavat tyytyväiseksi.
– Aluksi hänen vuorokausirytminsä vain oli sellainen, että päivällä hän nukkui ja yöllä oli enemmän valveillaolojaksoja. Nyt pariviikkoisena hän on alkanut olla jo vähän enemmän päivälläkin virkku, rytmi kääntyy pikku hiljaa, Jenny Linna kertoo.

Raskausaikaansa Jenny Linna kuvaa vähemmän nautinnolliseksi.
– Minulla oli tosi tuskainen loppuraskaus, kyljessä oli paha hermokipu. Nyt tuntuu siltä kuin olisi selviytynyt jostain vakavasta sairaudesta ja on hieno tunnelma, kun tyttö on syntynyt, Jenny Linna sanoo.
– Sairaalassa olimme vain juuri sen verran kuin oli oltava, lähdimme kotiin jo 2. tammikuuta, 24 tuntia synnytyksestä. Minä en ole yhtään sairaalassa viihtyvä ihminen, ja kun kaikki meni hyvin, meidät uskallettiin päästää kotiin. Uuteen sairaalaan ei vielä päästy synnyttämään, mutta muutto siellä oli käynnissä koko ajan, tavaroita oli jo viety uuteen sairaalaan.
Pariviikkoisena vauvan saisi neuvolan ohjeiden mukaan viedä jo pieneksi ajaksi tutustumaan ulkoilmaan, mutta pakkaset hidastavat ulkoilun aloitusta.
– Onneksi nykyiset vaunut on hyvin eristetty, Jenny Linna toteaa.
– Kun vähän lauhtuu, voisi päästä jo pieniä vaunulenkkejä tekemään.

Vauvan nimeä ei ole vielä päätetty.
– Meillä on paljon vaihtoehtoja, jokaisella perheenjäsenellä on oma lempinimi, jolla vauvaa kutsuu. Nyt pitäisi löytää kompromissi nimistä; vanhemmillakin tytöillä on molemmilla kaksi nimeä, kahteen nimeen pitäisi nytkin päätyä, Jenny ja Johannes Linna kertovat.
– Nyt vain stressaamme sitä, millaiset ristiäiset pystymme näin korona-aikana pitämään. Toivottavasti saisi kutsua sukulaisia juhliin. Olisi kiva, kun saisi pitää normaalit ristiäiset, eikä tarvitsisi ihan minimiporukalla olla.
Vaikka Jenny ja Johannes Linnalla on kaksi vanhempaa lasta, kertoo Jenny Linna tarkistaneensa monia vauvanhoito-ohjeita neuvolasta saadusta materiaalista.
– Vauva-aika on jotenkin sellaista, ettei siitä muista myöhemmin mitään yksityiskohtia. Kyllähän sitä vauvan kanssa elämä pysähtyy vähäksi aikaa, mutta loppujen lopuksi vauva-aika on lyhyt ja äitiysloma hurahtaa nopeasti, Jenny Linna toteaa.

kuvateksti:
Vuoden ensimmäinen korpilahtelaisvauva, Jenny ja Johannes Linnan tyttö, syntyi uudenvuodenpäivänä. Koko Keski-Suomen vauvoista korpilahtelaisneiti oli vuoden kolmas. Pikkuinen tyttö painoi syntyessään 3044 grammaa ja oli 50 senttiä pitkä. – Hyvin on tyttö alkanut kasvaa, vanhemmat toteavat.