Metsätorpanmaa ry:n Hirren narinaa ja tarinaa -tapahtumat saivat jatkoa tällä kertaa Vekkulan kyläyhdistyksen kanssa järjestetyllä, hirsitalon siirtoa käsittelevällä tapahtumalla. Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Mökkilässä, johon Silmälän vanha hirsitalo on siirretty 1980-luvun lopulla. Veljekset Matti ja Mikko Laine kertoivat talon siirrosta ja vähän taloon ilmaantuneista kummituksistakin.

– Kun rakensimme Silmälään uuden talon ja rupesimme purkamaan tätä vanhaa, ei tullut mieleenkään, että vanha talo olisi laitettu polttopuiksi, Silmälän isäntä Matti Laine kertoo.

– Täällä Mökkilässä oli joutilas paikka, johon talo siirrettiin. Mökkilä on äitini kotipaikka, josta vanha talo oli purettu pois jo aikaisemmin.

Hirsitalon siirtäminen oli Matti Laineen mukaan raskasta ja tarkkaa työtä.

– Huolellinen siinä oli oltava. Ei parane ajatella, että miten homman saisi tehtyä helpoimmin, vaan se täytyy tehdä ajan kanssa, kunnolla ja vanhaa taloa kunnioittaen. Mutta mielenkiintoista se oli, minä kyllä tykkäsin, Matti Laine totesi.

 

Vanhat talot ovat erilaisia, toiset ovat hyvässä kunnossa, toiset huonommassa.

– Tähän ei tarvinnut laittaa seiniin yhtään uusia hirsiä, ainoastaan kurkihirsi on uusi. Seinissä alimmaisetkin hirret olivat hyvässä kunnossa, Matti ja Mikko Laine kertovat.

– Talo oli säilynyt hyvänä, kun se oli aikoinaan rakennettu kalliolle, nurkkakivien päälle. Lattian ja maan välissä oli kunnolla tilaa.

Sitä veljekset eivät tiedä, koska talo alun perin on rakennettu.

– Silmälän torppa on perustettu 1820, mutta ensin paikalla on kaiketi ollut savupirtti. Sitä kukaan ei tiedä, milloin tämä talo rakennettiin, mutta hyvät puut tähän on osattu valita, veljekset kertovat. Hirret ovatkin todella jykeviä, joten puiden on täytynyt olla isoja.

Talo purettiin ja kasattiin suurimmaksi osaksi käsivoimin, tukipuiden ja köysien avulla.

– Lyhyiden hirsien siirtelyyn meillä oli pieni vinssi, mutta pitkät hirret siirrettiin ilman konevoimaa. Meitä oli viisi miestä hommissa, kolme veljestä ja kaksi vävyä, Mikko Laine kertoo.

– Hirret numeroitiin tarkasti ja pidettiin järjestyksessä. Yhden talven puretut hirret olivat kasassa, seuraavana kesänä talo pystytettiin uuteen paikkaa, Matti Laine muistelee.

Siirtomatka oli pari kilometriä. Nykyään pihassa on myös vanha aitta, joka siirrettiin paikalle Nyrölästä asti.

– Aitassa ei ole vuosilukua, mutta vanha se on. Rakennustyyli on 1700-luvulta, yhtään nauloja aitan teossa ei ole käytetty. Aitta oli aivan kallistunut ja lähes ojaan kaatunut, teimme kulttuuriteon pelastamalla sen tänne, Mikko Laine kertoo.

 

Kun Silmälän vanha talo oli siirretty uuteen paikkaan, Mikko Laine asui siinä jonkin aikaa.

– Silloin täällä tapahtui yliluonnollisia juttuja. En minä niitä pelännyt, mutta unta ne häiritsivät, Mikko Laine sanoo ja kertoo, että yhtenä yönä hän esimerkiksi kuuli koputusta, mutta tuoreessa lumessa ei näkynyt jälkiä, että kukaan olisi talolla käynyt.

– Joinakin öinä, kun olin yksin talossa, kuulin kolmen naisen puhetta keittiöstä, ja joskus ovet ovat lentäneet itsekseen auki. Väliovet on tuotu tänne Petäjävedeltä, sellaisesta talosta, jossa myös asusti henkiolento, lieneekö sitten yliluonnolliset olennot tulleet ovien mukana, Mikko Laine totesi.

– Muutkin ovat törmänneet täällä yliluonnollisiin juttuihin. Meidän tytötkin tulivat pois talosta keskellä yötä, kun olivat kuulleet naisten puhetta, Matti Laineen vaimo Tuula Laine kertoo ja toteaa, etteivät henget kuitenkaan kaikille ilmaannu.

 

Metsätorpanmaan tilaisuuden aikaan talossa riitti ääntä ilman yliluonnollisiakin vieraita. Paikalla oli iso joukko vanhoista hirsitaloista ja historiasta kiinnostuneita.

–  Minua kiinnosti tämä rakennus. Olemme menneet tästä ohi ja nähneet talon ulkoa, mutta nyt oli kiva nähdä tämä sisältäkin. Olen myös kuullut tarinoita talon levottomista henkiolennoista, hiljattain Vekkulaan muuttanut Marjut Kalaniemi kertoi.

Ritva Jokinen oli tullut paikalle sekä vanhan hirsitalon että kylän historian takia.

– Olen kiinnostunut myös yleensäkin rakentamisesta, Jokinen sanoi.

Nina Juurimaa kertoi olleensa mukana kahdessa hirsitalon siirtoprojektissa, toisessa sekä purkamassa että kasaamassa, toisessa purkamassa.

– Rankka projekti se on, hermojen pitää kestää ja aikaa on varattava, Juurimaa ohjeisti siirtoprojektia suunnittelevia.

Tiina Lamminaho