Taru Kauppisen ja Mikael Mennalan kaksivuotias jämtlanninpystykorva Ura pääsee tänä syksynä ensimmäisen kerran tositoimiin hirvimetsälle.
– On Ura jo hirvityöskentelyä harjoitellut, mutta metsästyksessä se ei ole vielä ollut mukana, eikä hirvenhaukkukokeissa, Taru Kauppinen kertoo.
– Ennen hirvenhaukkukokeita Uran kanssa pitää vielä vähän treenata tottelevaisuutta, kun siitäkin saa kokeessa pisteitä. Ura ei oikein aina malta tulla moikkaamaan omistajaa, jos sillä on muuta mielenkiintoista näköpiirissä. Muutenkin Ura on vielä aika pentumainen, ennen kokeeseen menoa tarvittaisiin enemmän tasaista suorittamista.
Ura on pennusta asti käynyt omistajiensa kanssa metsässä, sen on annettu tutkia maastoa ja pikku hiljaa se on saanut laajentaa haisteluetäisyyttä.
– Jossain vaiheessa pentu sitten löytää hirvenjäljet tai haistaa hirven ilmasta. Ura haukkui hirveä ensimmäisen kerran vuoden ikäisenä, Taru Kauppinen kertoo.
– Pikku hiljaa koiralle tulee enemmän rohkeutta ja taitoa ja se on kauemmin hirven jäljellä. Ura on niin sanottu pysäyttävä koira, eli se haukkuu vain, kun hirvi on paikoillaan tai liikkuu hyvin hitaasti. Ajavina koirina hirviä metsästettäessä saa käyttää vain korkeintaan säkäkorkeudeltaan 39-senttisiä koiria, yleensä hirvimetsällä käytetäänkin juuri pysäyttäviä koiria. Niillä on iso rooli metsästyksessä, ne löytävät ja ilmaisevat missä hirvet ovat.

Hirvenhaukkukokeissa testataan koiran metsästysominaisuuksia, eli muun muassa sitä, miten tehokkaasti se löytää hirven, kuinka kauas sen haukku kuuluu ja kuinka halukas se on seuraamaan hirveä.
– Hirvenhaukkukokeista saadaan arvokasta tietoa koiran ominaisuuksista, jota voidaan käyttää muun muassa jalostuksessa. Lisäksi hirvenhaukkukokeet ovat myös kilpailuja, Taru Kauppinen kertoo.
– Saadakseen käyttövalio-arvon hirvikoiran pitää saada vähintään neljästä hirvenhaukkukokeesta vähintään 70 pistettä eli hirv1-tulos ja lisäksi näyttelystä laatuarvosteluksi vähintään hyvä. Hirvikoiran pentua hankkiessa pystyy katsomaan pennun vanhempien terveystietoja ja hirvenhaukkukokeiden tuloksia; monet ominaisuudet periytyvät, eli vanhempien tietojen perusteella voi ennakoida, millainen pennusta mahdollisesti voisi tulla, mutta eihän sitä välttämättä tiedä. Ei minulla ainakaan ole mitään kikkaa, mistä tunnistaisi hyvän hirvikoiran pennun, Taru Kauppinen toteaa.

Taru Kauppinen on ollut tekemisissä metsästyskoirien kanssa jo pienestä lähtien.
– Olin seitsemänvuotias, kun meille tuli suomenajokoira, se oli mukana jänismetsällä. Ensimmäinen hirvikoira meille tuli, kun olin 14-vuotias, Taru Kauppinen kertoo.
– Isäni metsästää. Minua ei varsinaisesti viety metsästämään, vaan halusin itse mukaan katsomaan, millaista metsästys on ja miten koirat toimivat. Luonnossa liikkuminen ja koirat kiinnostavat minua, joten olen ollut metsästyksessä mukana koirien kanssa. Metsästyskortin suoritin 17-vuotiaana, ja ampumakokeenkin olen aina käynyt suorittamassa ennen kuin edellinen vanhenee. Nykyään olen ollut satunnaisesti mukana metsällä, muitten harrastusteni ohella.
Taru Kauppinen toteaa, että metsästys on hyvin paljon ajan viettämistä metsässä.
– Minulle se on tapa rauhoittua, vastapainoa muulle elämälle. Käyn paljon muutenkin metsässä, nytkin olen sienestänyt ja marjastanut, Taru Kauppinen kertoo.
– Porukkajahdeissa ja hirvenhaukkukokeissa on hienoa se, kun tapaa eri taustoista tulevia ihmisiä, ja heiltä pystyy oppimaan uusia asioita. Tässä omalla kylällä metsästystouhut tuovat yhteisöllisyyttäkin.
Hirvenmetsästys alkaa Keski-Suomessa ensi lauantaina, 14. lokakuuta. Koko Keski-Suomeen on myönnetty 2664 hirvenpyyntilupaa, eli 275 pyyntilupaa vähemmän kuin viime syksynä. Korpilahden riistanhoitoyhdistyksen alueelle pyyntilupia hirville on myönnetty 194 eli yhdeksän enemmän kuin viime syksynä.

Tiina Lamminaho