Kirjailija Katri Alatalo palasi juuri kotiinsa Saakoskelle Ateenasta.
– Olin kuukauden kirjailijaresidenssissä kirjoittamassa. Se oli kyllä iso irtiotto ja vaihtelua, varmasti jossain tulevissa fantasiamaailmoissa näkyy suurkaupungin syke, jota siellä oli, Alatalo toteaa.
– Ateenassa oli todella erilaista kuin täällä. Kuukauden Kreikassa asumisen jälkeen osaa entistä enemmän arvostaa Suomen puhdasta ilmaa ja sitä, että täällä on tilaa, ja monet asiat tosi hyvin. Kreikassa näimme muun muassa sään ääri-ilmiöitä maastopaloista myrskyyn. Niitä on ihan erilaista nähdä paikan päällä kuin uutisissa, ja se kyllä herätteli.
Ateenassa Alatalo kirjoitti paria vielä alkuvaiheessa olevaa kirjaa. Viimeistelyvaiheessa hänellä on keväällä ilmestyvä nuortenkirja ”Kesäkuu”, joka sijoittuu reaalimaailmaan.
– ”Kesäkuu” on ensimmäinen realistinen kirjani. Idea ja päähenkilöhahmot, kaksi 15-vuotiasta nuorta, vain tulivat mieleen. Ajattelin tähänkin ensin jotain taikajuttuja, mutta huomasin, että tähän ei tarvita mitään fantasiaa, Alatalo kertoo.
– Kirjaa oli hauska kirjoittaa. Kun ei tarvinnut suunnitella mitään fantasiamaailmaa, pystyi keskittymään tarinaan. Jos saisin ideoita, voisin kirjoittaa enemmänkin reaalimaailmaan sijoittuvia tarinoita. Realismin puolelta on vaikeampi löytää persoonallisia ideoita, tuntuu, että kaikesta on jo kirjoitettu.

”Kesäkuu” kertoo juuri peruskoulunsa päättäneistä nuorista pienellä paikkakunnalla.
– Mukana on maaseutumeininkiä ja Suomen kesää. Kirjaa tehdessä pystyin hyödyntämään omiakin kokemuksiani, mutta en tietenkään suoraan eli ei kirja perustu mihinkään tositapahtumiin, Alatalo toteaa ja kertoo itse syntyneensä Uppsalassa, mutta muuttaneensa Korpilahdelle alle vuoden ikäisenä.
– Aika usein nuortenkirjat ovat kaupunkikeskeisiä, tai niissä halutaan pois maalta. Halusin tuoda esille pienten paikkakuntien nuorten ääntä, ja sitä, että maaseudulla on hyviäkin puolia, vaikka sieltä löytyy myös huonoja puolia, Alatalo sanoo.
– Halusin myös erilaisen päähenkilön. Monesti nuortenkirjojen sankarit ovat hiljaisia lukijatyyppejä. Tämän kirjan sankari on enemmänkin käytännönläheinen tekijätyyppi; autojen rassauksesta kiinnostunut tyttö, joka ei ole menossa lukioon. Eli hahmo on myös tosi erilainen kuin minä itse olen. Kirjoittamisessa, ja lukemisessa, onkin tarkoituksena saada erilaisia näkökulmia, se avartaa maailmankuvaa, kun hyppää muiden saappaisiin.
”Kesäkuu”-kirjasta tehdään myös äänikirja.
– Aikaisemmista kirjoistani ei ole tehty äänikirjoja. Itse olen perinteisen kirjan ystävä, mutta pidän siitä, että äänikirjat ovat tuoneet kirjallisuutta esille. Koen, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa, ja painetut kirjat ja äänikirjat voisivatkin eriytyä. Toiset kirjat sopivat luontevammin äänikirjoiksi kuin toiset, Alatalo toteaa.

Fantasiakirjoja Alatalolla on tekeillä useampi.
– Ne sijoittuvat eri maailmoihin, teen aina sitä, mikä lähtee vetämään. Kaipaan vaihtelua, en pystyisi kirjoittamaan koko ajan samaan fantasiamaailmaan sijoittuvia kirjoja tai samaa sarjaa, Alatalo toteaa.
– Tekeillä olevat kirjat ovat enimmäkseen aikuisille suunnattuja, mutta myös nuorille. Pidän luokittelua aikuisten ja nuorten kirjoihin hieman keinotekoisena, pääasia on kirjoittaa hyviä tarinoita. Nuoruudesta on hauska kirjoittaa, siitä on helppo saada draamaa. En ole kuitenkaan koskaan ajatellut olevani nuortenkirjailija, olen pitänyt itseäni fantasiakirjailijana.
Katri Alatalon edellinen kirja ”Ikuisesti, siskoni” julkaistiin vuonna 2019.
– Tässä on ollut pitkä tauko. On vaatinut opettelua, ettei vertaa itseään muihin ja stressaa julkaisutauosta. Kirjailijan työssä on paljon näkymätöntä, ja kun tekee koko ajan, joskus tulee valmista, Alatalo toteaa ja kertoo olleensa mukana keväällä ilmestyneessä useamman kirjailijan projektissa. J. S. Meresmaan ja Anni Kuu Nupposen toimittama ”Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat” ilmestyi keväällä.
– Mukana oli yksitoista kirjailijaa, jokainen teki oman versionsa jostain Kalevalan naishahmosta. Minä kirjoitin Ainosta, siirsin hänet nykyaikaan, Alatalo kertoo.
Alatalon syksyyn kuuluu myös opettamista kansalaisopiston romaanipajassa.
– Kirjoittamisen opiskelijat ovat innokkaita ja motivoituneita. Se piristää ja virkistää omaakin kirjoittamista, Alatalo toteaa.

Tiina Lamminaho