Pekka Aariainen muutti pari vuotta sitten Kirkkonummelta Korpilahdelle. Hyvät muistot lapsuuden kesistä ja myöhemmistäkin lomista saivat Aariaisen kokeilemaan Keski-Suomessa asumista.
– Kun jäin eläkkeelle, minua ei pidätellyt mikään Etelä-Suomessa, olin vapaa lähtemään. Ajattelin, että voisihan Korpilahdella asumista kokeilla, kun olen ollut tähän asti ”kolmasosakorpilahtelainen”, Aariainen toteaa ja kertoo viettäneensä Korpilahdella lähes kaikki lomansa.
– Vanhemmat laittoivat minut Helsingissä linja-autoon ja mummo oli täällä vastassa. Ensimmäisen kerran taisin tulla sillä tavalla kolmevuotiaana, Aariainen kertoo.
Aariaisen mummo ja tämän mies, Katri ja Antti Rautiainen, asuivat Lautakkojärven rannalla.
– Heillä oli lehmiä, sikoja, kanoja ja kalkkunoita, minä opin siellä maalaiselämää. Serkkuni olivat myös mummon luona, meitä oli kolme poikaa ja yksi tyttö. Lapsuuden kesiin kuului ainakin paljon uimista, ja kaikkea muuta touhua, mitä nyt lapset maalla keksivät. Lapsuuden kesäthän olivat aina lämpimiä ja ihania, Aariainen naurahtaa.
– Sitten vähän isompana, 14 – 15 -vuotiaana kävimme Nelospirtillä kaikissa tansseissa, mummon mies oli siellä järjestysmiehenä.
Korpilahden-kesät eivät jääneet Aariaisen lapsuuteen. Mummolasta tuli Aariaisen kesäpaikka.
– Korpilahdella minä vietin kaikki vapaapäivät ja lomat, jos en ollut matkoilla. Helsingin ja Korpilahden väli tuli kyllä tutuksi, Aariainen toteaa.
Korpilahdella Aariainen kertoo viihtyvänsä nytkin, kun asuu täällä, kylän keskustassa.
– Olihan se täydellinen muutos muuttaa Kirkkonummelta tänne. Olin tottunut siihen, että kaikki palvelut ovat vieressä ja että kaikkea saa, Aariainen toteaa.
– Nyt olen jo tottunut tähän. Ainoastaan julkisiin liikennevälineisiin en ole täällä tottunut. Se ottaa päähän, ettei lentokentälle pääse julkisilla kulkuneuvoilla, eikä täällä ole autovuokraamoa. Luovuin autosta jo Kirkkonummella, ja kun tarvitsin autoa, vuokrasin sen. Nyt olen löytänyt Jyväskylästä yhden kohtuuhintaisen autovuokraamon, mutta sinnekin on hankalaa päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Autoa en kuitenkaan haluaisi hankkia seisomaan, kun en sitä paljoa tarvitse.
Parasta Korpilahdella on Aariaisen mukaan rauhallisuus.
– Täällä ei ole kaikilla sellaista älytöntä kiirettä. Ja onhan tämä kaunis paikka. Täältä on myös hyvä mennä joka paikkaan, ei ole älyttömiä välimatkoja, Aariainen toteaa.
– Sydämeltäni olen kuitenkin edelleen helsinkiläinen, se ei lähde sydämestä koskaan pois.
Aariaisen eläkepäivät eivät ole sujuneet laiskottelun merkeissä; kokille on ollut kysyntää työmarkkinoilla.
– Kun muutin tänne, ajattelin, että voisin tehdä vähän töitä, etten tulisi ihan mökkihöperöksi. Tarkoitus oli työskennellä parina päivänä viikossa, nyt olen kuitenkin tehnyt lähes täysiä työviikkoja, kesällä pidin kuukauden lomaa, Aariainen sanoo ja kertoo työskennelleensä Kylän kattauksella päiväkodissa, yhtenäiskoulussa ja vanhainkodissa, sekä Alkio-opistolla.
– Aika ei ole ehtinyt tulla pitkäksi, Aariainen naurahtaa.
– Kokin töitä olen tehnyt koko ikäni. Menin 15-vuotiaana töihin vanhemmiltani salaa. Tätini oli keittiöpäällikkönä ja suostui siihen, että käyn töissä viikonloppuisin. Keittiötyö on aina ollut minun intohimoni.
Aariainen opiskeli ensin ammattikoulussa suurtalouspuolella ja sitten ravintolakoulussa.
– Ravintolakoulu Perhossa, se oli siihen aikaan Suomen paras ravintolakoulu, Aariainen toteaa. Koulun oppeja hän on toteuttanut työurallaan Helsingin paremmissa ravintoloissa ja korkeankin tason edustustilaisuuksia järjestäessään.
– Osaavista kokeista on ollut pulaa ennenkin, mutta etenkin koronan jälkeen, kun moni ravintola-alan ammattilainen vaihtoi alaa korona-aikaan. Onhan tämä raskas ja pienipalkkainen työ, ja etenkin ravintolapuolella vuorotyötä. Siinä pitää olla ihan omanlainen ihmislaji, joka siinä viihtyy. Itse olen kyllä tykännyt vuorotyöstä, minusta oli kauheaa siirtyä vuorotyöstä säännölliseen aamuvuoroon, jossa ei ollut viikonlopputyötä, eikä siis vapaata viikolla, Aariainen kertoo.
– Viimeinen vakinainen työpaikkani ennen eläkkeelle siirtymistä oli Kirkkonummen kunnalla, kiersin eri kouluilla, päiväkodeilla ja palvelutaloissa. Tittelini oli kiertävä emäntä, palkanlaskija tosin sanoi, ettei hän voi minulle sellaista titteliä laittaa ja hän nimesi minut kiertäväksi henkilöksi.
Korpilahden keittiöissä Aariainen sanoo viihtyneensä.
– Nautin työstä etenkin päiväkodilla, lapset ovat aivan ihania ja henkilökunta loistavaa. Terveisiä vain päiväkotiin, Aariainen sanoo ja toteaa, että myös Alkio-opisto on kiva työpaikka.
– Talvisin Korpilahdella on niin hiljaista, että onneksi on ollut töitä, etten ole ihan mökkihöperöksi tullut.
Tiina Lamminaho
