Maarit Nurminen

 

Monen toimen nainen käyttää työmatkat hyödykseen.

Rehtori-sivistysjohtaja-kirjastonjohtaja; rimpsun perään kuuluisi vielä hyvinvointijohtajan, mutta sitä Sirpa Orell-Pohjolan mielestä ei titteliin kannattanut erikseen kirjata.

-Joo, arki alkoi. Mihin se loma oikein hävisi, Orell-Pohjola naurahtaa toisen lomanjälkeisen työpäivänsä päätteeksi. Hän jatkaa, että loma oli irtaannuttava ja rentouttava.

-Oikein mietin, että tätähän mun työ oli ja juuri sitä haluan tehdä.

Sirpa Orell-Pohjola on ollut Toivakan kunnan palkkalistoilla reilut kolme vuotta. Työtehtäviä kuvaavasta tittelistä voi päätellä, että työpäiville tulee pituutta ja tehtävää riittää.

Tehtävässäni työaika on jaettu siten, että 60 prosenttia työajasta kuluu Toivakan yhtenäiskoulun ja Kankaisten kyläkoulun rehtorin tehtäviin. Vajaa 40 prosenttia on osoitettu sivistystoimen johtamiseen ja alle vajaa viisi prosenttia kirjastolle. Käytännössä työajan jakaminen ei ihan näin mene, vaan arjessa asiat ja työt limittyvät toisiinsa. Kirjaston hallintotyöt ovat uuden oppimista.   Osallistuin kesäkuussa Pirkanmaan ja Keski-Suomen yhteisen verkoston innostaville kirjastonjohtajien Tampereella.

 

Orell-Pohjola ajaa Korpilahdelta Toivakkaan useimmiten Rutalahden kautta.

-Matkaan menee aikaa noin kolme varttia. Usein puhun työpuheluita matkojen aikana tai kuuntelen äänikirjoja.

Korpilahdella asuva Orell-Pohjola käyttää hyödykseen myös etätyöpäiviä.

-Yhden tai kaksi päivää saatan tehdä töitä kotona aina silloin tällöin, kun se vain on mahdollista. Useimmiten teen niin, että aloitan työpäivän kotona ja siirryn työpaikalle aamun, aamupäivän aikana. Syksyllä ja talvella pyrin ajamaan kotiin valoisana aikana ja jatkan sitten työpäivää kotona. Etätyöpäivät ovat todella tehokkaita. Nyt olen merkinnyt jouluun saakka etätyöpäivät valmiiksi kalenteriin. Jospa yrittäisin tänä syksynä pitää niistä myös kiinni.

 

Sirpa Orell-Pohjolalla on viitisenkymmentä alaista, jotka kaipaavat esihenkilöään läsnäolevaksi.

-Joskus tilanne aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, kun pitäisi olla niin monien ihmisten saatavissa.

Riittämättömyys puskee joskus myös yksityiselämän puolelle.

-Omat lapset ovat kaikki jo miltei täysi-ikäisiä, nuorimmainen on jo 17-vuotias. Minulla on kolme lastenlasta ja tunnen olevani tosi huono mummi. Työpäivät ovat pitkiä ja viikonloput menevät palautumiseen. Onneksi heillä on muitakin isovanhempia ja harrastava perhe.

Vapaa-ajalla Orell-Pohjola keskittyy kotiin.

-Kai sitä voisi sanoa kotoiluksi. Teemme ruokaa puuhellalla, laitamme kotia tai puuhastelemme pihassa tai järvellä. Kotoilu on mieheni Petrin kanssa yhteinen juttu. Kesällä vietämme aikaa saaressa. Tänä kesänä ei tullut edes kesäteatteriin lähdettyä, vaikka toisaalta teki mieli. Sain vihdoin oman moottorisahan ja olen tehnyt polttopuita.

Orell-Pohjola sanoo viihtyneensä työssään Toivakassa.

-Tykkään olla töissä pienessä kunnassa. Siellä tehdään tiivistä yhteistyötä ja edistetään yhdessä kuntalaisten hyvinvointia.