Retkeilykerhosta alkoi vuosikymmenten ystävyys

Erkki Katajapuu ja Kaarlo Lahtinen täyttävät molemmat tänä vuonna 80 vuotta, kavereita miehet ovat olleet lähes 70 vuoden ajan.
– Tapasimme olympiavuonna 1952, oppikoulun ensimmäisellä luokalla Jyväskylän yhteislyseossa, joka myöhemmin muutti nimensä Jyväskylän normaalilyseoksi, miehet kertovat.
– Silloin ei kyllä tullut mieleenkään, että kaveruus säilyisi vuosikymmeniä.
Yhteisiin vuosiin on mahtunut vaelluksia Lapissa, laskettelua ja pujottelu- sekä syöksylaskukisoja, veneilyä ja yhteinen työpaikkakin. Erkki Katajapuu opetti englantia ja Kaarlo Lahtinen teknistä työtä sekä liikuntaa Korpilahdella vuodesta 1969 vuoteen 2001.
– Olimme päättäneet jo aikaisemmin, että haemme samalle paikkakunnalle töihin, jos meille sopivia virkoja tulee auki. Hakemukseen sitä ei voinut laittaa, mutta suullisesti kyllä annoimme ymmärtää, että tulemme joko molemmat tai sitten ei kumpikaan, miehet kertovat.
– Siihen aikaan olimme eri paikkakunnilla töissä. Vaimot me olimme löytäneet ja perheet perustaneet ilman toistemme apua. Ammatinvalinnankin teimme kumpikin omin päin, mutta lopputulos oli sama, molemmista tuli opettaja.

Yksi tärkeä asia Katajapuun ja Lahtisen ystävyyden syntymisessä oli Norssin retkeilykerho, johon he liittyivät oppikouluaikanaan.
– Meillä oli paljon yhteisiä Lapin-retkiä, kävimme Saariselällä hiihtämässä ja laskettelemassa. Siellä alkoi meidän lasketteluinnostuksemme ja Lapissa kiinnostuimme myös vaeltamisesta. Sitä teimme monta vuotta, saimme jopa Suomen Ladulta Tunturisusi-arvonimet, Katajapuu kertoo.
– Minulla vaeltaminen on jatkunut edelleen. Viime kesänäkin tein vaimon kanssa kolmen yön reissun Tuntsan erämaassa Sallassa. Ja olemmehan me nykyään molemmat osakkaina kuuden perheen yhteisessä mökissä Sallassa.
Lapissa tunturien rinteillä syntynyttä lasketteluinnostusta vei eteenpäin liikunnanopettaja Juhani Miettinen, joka laski itse kilpaa.
– Eihän siihen aikaan Jyväskylässä ollut laskettelurinteitä, mutta Miettinen kertoi, että Vaajakoskella oli pujottelumäki. Siellä me sitten ensimmäisiä keppejä kiersimme, Katajapuu ja Lahtinen kertovat.
– Miettinen meitä vähän opetti, mutta aika vähäistä valmennus oli. Lähinnä me kantapään kautta opettelimme. Ja ensimmäiset laskettelusuksemme teimme itse; ostimme kaupasta leveimmät sukset, mitkä löysimme ja teimme niihin teräskantit. Siteiksi laitoimme mäkihyppysiteet, myöhemmin Kassu teki itse laskettelusiteet. Samoin vaeltamisen aloitimme aika nollasta, rinkat teimme itse, eikä karttojakaan oikein ollut. Koskaan emme kuitenkaan eksyneet, vaikka aina emme tienneet, missä olimme.
Sekä Katajapuu että Lahtinen kiersivät pujottelu- ja syöksylaskukisoissa monta vuotta, ja mitalejakin tuli. Katajapuu toimi pitkään hiihdonopettajana, lasketteluharrastusta miehet pitivät yllä muun muassa opettajien mestaruuskilpailuissa.
– Sitten kuulimme Alpine Masters -sarjasta, jossa oli ikäluokkia 30-vuotiaista ylöspäin ja rupesimme laskemaan siinä, Katajapuu kertoo.
Katajapuun kilpaileminen loppui kuitenkin vuonna 2007 pahaan kaatumiseen.
– Lääkäri sanoi, että korjattua lantiota ei voi uudelleen korjata, ja käski lasketella sen mukaan, Katajapuu toteaa. Lahtinen kilpailee edelleen, ja Katajapuu valmentaa.
– Olemme jämsäläisessä HimoSki-seurassa, ja siellä on omat harjoitukset meille ikämiehille. Mukana on toistakymmentä laskijaa. Nyt vain korona on keskeyttänyt kilpailutoiminnan.

Laskettelu ei ole ainoa Katajapuun ja Lahtisen yhteinen harrastus.
– Kassu rupesi harrastamaan autourheilua, rallia ja autosuunnistusta, Katajapuu kertoo ja Lahtinen lisää olleensa mukana myös järjestötoiminnassa, muun muassa Korpilahden Urheiluautoilijoiden puheenjohtajana ja järjestämässä kilpailuja.
– Minäkin sitten rupesin ajamaan autosuunnistusta, mutta en kyllä siinäkään pärjännyt Kassulle, Katajapuu toteaa.
Myös veneily kuuluu molempien miesten harrastuksiin, Katajapuulla on Muusa-niminen moottoripurjehtija ja Lahtisella Olga-laiva, vuonna 1937 valmistunut hinaaja.
– Monia kesiä on tullut vietettyä Paijänteellä. Olemme yleensä kolme tai neljä viikkoa reissussa, Viitasaaren ja Pielaveden seuduilta Vesijärvelle ja Heinolaan asti. Yksitoista kanavaa on tullut käytyä, Lahtinen kertoo.
– Me taas teemme lyhyempiä, korkeintaan viikon reissuja. Veneily on meille Kassun kanssa yhteinen harrastus, mutta loppujen lopuksi vesillä emme ole kovin paljon yhdessä, vaikka toki me aina silloin tällöin järvelläkin näemme, Katajapuu sanoo.
Korpilahdelle molemmat miehet muuttivat 1969.
– Rakensimme talotkin yhtä aikaa Kotamäkeen, sattumalta lähekkäin, miehet toteavat. Katajapuu kertoo asuneensa välillä kahdeksan vuotta Jämsässä, mutta palanneensa ”harharetkeltä” takaisin Korpilahdelle, Lahtinen sen sijaan on pysynyt paikkakunnalla yli 50 vuotta, Kotamäki vain on vaihtunut Heinosniemeen.
– Täällä on hirvittävän mukava asua. Kun tuntee ihmisiä, saa aina tarvittaessa apua, kun vain soittaa jollekin tutulle, Lahtinen kehuu.

Tiina Lamminaho