Terveyssisar hoiti kaikki vauvasta vaariin. Kyläläisten vaivat vaihtelivat vuodenaikojen mukaan palovammoista tappeluhaavoihin.

 

Sylvi Tikkala tuli terveyssisareksi Tikkalaan heti vapun jälkeen vuonna 1956.

– Olin valmistunut terveyssisareksi Oulun terveyssisarkoulusta 14. huhtikuuta ja täällä aloitin työt toukokuun alussa. Olin päättänyt jo 16-vuotiaana, että minusta tulee terveyssisar, kun olin saanut kiertää Pudasjärvellä isäni kanssa pitäjällä ja tehdä huomioita ihmisistä, Sylvi Tikkala kertoo.

– Tämä oli minun ensimmäinen työpaikkani. Minun piti olla täällä vain vähän aikaa tienaamassa rahaa kätilöopistossa opiskelua varten.

Lyhytaikaiseksi ajateltu pesti venyi aika lailla, Sylvi Tikkala oli ensin Tikkalassa ja myöhemmin kirkonkylällä terveyssisarena, terveyssisar-kätilönä ja terveydenhoitajana eläkkeelle jäämiseensä asti, yhteensä 37 vuotta.

– Kun tulin tänne, Tikkalan terveystalo oli ollut olemassa joitakin vuosia ja minua ennen siellä oli ollut jo kolme terveyssisarta ja kaksi kätilöä. Kaikki olivat menneet naimisiin ja lähteneet pois, Sylvi Tikkala kertoo. Myös Sylvi meni naimisiin, Olavi Tikkalan kanssa, mutta jatkoi terveyssisarena Tikkalassa.

 

Tikkalan terveyssisaren piiriin kuului viisi koulupiiriä: Tikkala, Saukkola, Sarvenperä, Ylä-Muuratjärvi ja Moksi. Terveystalossa Tikkalassa oli alakerrassa neuvola ja vahtimestarin asunto, yläkerrassa toisessa päässä huoneen ja keittiön asunto terveyssisarelle ja toisessa päässä samanlainen kätilölle. Matkojen kulkemista varten terveyssisar sai kunnalta polkupyörän ja potkukelkan.

– Ensimmäinen asiakas tuli heti ensimmäisenä aamuna kahdeksan aikaan. Mies oli odottanut jo muutaman päivän terveyssisaren tuloa. Hänellä oli kämmenessään tikku ja se oli alkanut märkiä, kämmen oli pahan näköinen. Minä olin löytänyt instrumenttikaapista veitsen; käskin potilasta odottaa, kun kävin laittamassa yläkerrassa puuhellaan tulet, että sain keitettyä veitsen emalikattilassa. Sitten avasin kämmenen, vähän kyllä pelkäsin, mutta käsi parantui. Siitä ne työt alkoivat, Sylvi Tikkala muistelee.

– Työkenttä oli todella laaja. Lasten ja koululaisten lisäksi hoidettiin aikuiset ja vanhukset. Terveyssisarelle kuului kaikki, niin tuberkuloosin hoito ja tubikokeiden ottaminen kuin mielenterveystyökin. Kotikäyntejä tehtiin paljon, lähinnä työ oli sairaanhoitoa. Terveyskasvatusta ja valistusta tehtiin siinä sivussa. Monesti kävin rokottamassakin lapsia kotona. Vuodesta 1962 vuoteen 1973, kun olin terveyssisar-kätilö, hoidin myös kotisynnytyksiä. Viimeinen kotisynnytys oli vuonna 1964.

Terveyssisaren työssä oli Sylvi Tikkalan mukaan kausiluonteisuutta.

– Kevättalvella, kun tehtiin puita, miehet saivat sahanpurua silmiinsä. Minulla oli aina joku hyvä nenäliina silitettynä valmiina, millä sain otettua rikan pois silmästä. Roskan silmästään pois saaneet olivat kaikista kiitollisimpia potilaita. Pari, kolme viikkoa ennen joulua taas toistuivat vuodesta toiseen emäntien pahat palovammat. Silloin olivat tulleet muoviämpärit, jotka eivät olleet kovin tukevia. Emännät hakivat karjakeittiöstä kiehuvaa vettä kinkunsuolaukseen, ja usein ämpäri petti ja vesi kaatui emännän kumisaappaisiin, Sylvi Tikkala kertoo.

– Juhannuksena sitten oli tappeluja, ja oli niitä kyllä muulloinkin. Minun piti ommella tappeluissa syntyneet haavat, ei niitäkään sairaalaan menty näyttämään.

 

Kun Sylvi Tikkala tuli terveyssisareksi Tikkalaan, ei Tikkalan terveystalon varustus ollut kummoinen.

– Meillä ei ollut jääkaappiakaan, rokotteet pidettiin meidän perunakellarissa. Ja instrumentit puhdistettiin keittämällä niitä emalikattilassa puuhellalla. Rokotusruiskut olivat lasisia, myös ne ja neulat piti keittää. Autoklaavin sain aika pian, kun perustelin asian hyvin, jääkaappikin meille tuli myöhemmin, Sylvi Tikkala kertoo.

– Ruiskuja tarvittiin muutenkin kuin rokotuksiin. Esimerkiksi penisilliinikuuri, jolla hoidettiin muun muassa angiinaa, annettiin pistoksina. Niitä minun piti käydä antamassa, kuuri kesti viikon verran ja niitä saattoi olla eri puolilla piiriä monta yhtä aikaa.

Pitkien matkojen ja isojen mäkien kulkemiseen polkupyörällä Sylvi Tikkala sanoo tuskastuneensa muutamassa vuodessa.

– Me ostimme sitten Olavin kanssa minulle auton, ensimmäinen oli Trabant. Autonoston jälkeen minun piti mennä autokouluun. Ensimmäisen talven Olavi kuskasi minua, ja teki siinä samalla minua odotellessaan terveysvalistusta. Kesän uskalsin ajaa itse, ja sitten seuraavana talvena minun oli uskaltauduttava ajamaan itse myös talvikelissä, Sylvi Tikkala kertoo ja toteaa päässeensä liikkumaan Trabantilla huonoilla kelirikkoteilläkin oikein hyvin.

 

Vuosina 1961 – 1962 Sylvi Tikkala toteutti unelmansa kätilöopistossa opiskelusta.

– Sain virkavapaata sillä ehdolla, että hankin itse sijaisen. Kuulin, että Putkilahteen oli muuttanut eläkkeellä oleva terveyssisar Edda Paavola, sain hänet sijaisekseni ja pystyin opiskelemaan, Sylvi Tikkala kertoo.

– Kun olin valmistunut, täällä Tikkalassa ollut kätilö meni naimisiin ja jätti virkansa. Taito Vallenius ehdotti kunnassa, että kätilön virkaa ei laitettaisi auki, vaan perustettaisiin uusi terveyssisar-kätilön yhdistelmävirka. Sellaisia oli Suomessa jonkin verran, mutta ei kovin paljoa, Korpilahti oli siinä edelläkävijänä.

Terveyssisar-kätilön aikaansa vuoteen 1973 asti Sylvi Tikkala muistelee työuransa parhaana aikana.

– Työ oli hyvin perhekeskeistä, se oli suuri rikkaus.

1970-luvun alkupuolella tuli voimaan uusi kansanterveyslaki ja perustettiin Vanhan Korpilahden kansanterveystyön kuntainliitto, jossa olivat Korpilahti, Muurame ja Säynätsalo.

– Se mullisti työn tekemisen kokonaan. Me terveyssisaret olimme ennen tehneet työtämme hyvin itsenäisesti, nyt meistä tuli terveydenhoitajia ja meille tuli johtava hoitaja ja osastonhoitaja, jotka määräsivät, miten työtä tehdään. Byrokratia oli kauheaa ja välillä tuntui, ettei meidän ammattitaitoamme arvostettu ollenkaan, vaikka työ sinänsä oli ihan samaa, jota olimme tehneet ennenkin, Sylvi Tikkala muistelee.

– Työnkuva alkoi muuttua muutenkin, kun maaltapako vei suuret perheet ja lapset vähenivät.

Vähän aikaa Sylvi Tikkala työskenteli Putkilahdessa, ja kun Tikkalan terveystalon toiminta lopetettiin vuonna 1984, hän siirtyi kirkonkylälle. Eläkkeelle Sylvi Tikkala jäi vuonna 1993.

– Koko Korpilahti ehti tulla tutuksi matkan varrella. Suurella kiitollisuudella muistelen kaikkea koettua, Sylvi Tikkala toteaa.

 

Tiina Lamminaho