Hanna Mäkinen
Rehevillä kasvupaikoilla pihoissa, puutarhoissa, pientareilla ja joutomailla viihtyvä vuohenputki on valittu vuoden 2022 luonnonyrtiksi. Vuohenputki sopii mainiosti terveyttään vaalivan ruokailijan lautaselle. Vuohenputkessa on runsaasti muun muassa kuitua, kalsiumia, kaliumia, seleeniä ja C-vitamiinia sekä bioaktiivisia yhdisteitä.
Maukkaimmillaan vuohenputki on keväällä sen aluslehtien ollessa vielä supussa. Vanhemmat lehdet ovat maultaan väkevämpiä. Kun vuohenputken niittää alas, syntyy taas uutta, tuoretta kasvustoa.
Vuohenputken lehdet käyvät hyvin salaatteihin. Miedonmakuinen vuohenputki käy myös tomaatti- ja juustoruokiin, keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin, munakkaisiin, ohukaisiin, piiraisiin ja leipä- ja sämpylätaikinaan.
Hortoilua eli villiyrttien keruuta harrastava Riitta Kuusela kerää vuohenputkea viherjauheen ainesosaksi. Vuohenputken lisäksi Kuuselan suosimaan viherjauheeseen kuuluu esimerkiksi nokkosta, voikukkaa, horsmanlehteä ja koivunlehtiä.
Viherjauheen valmistaminen käy Kuuselan mukaan yksinkertaisin kotikonstein. Puhtailta paikoilta kerätyt kasvit kuivataan ja jauhetaan esimerkiksi tehosekoittimella. Valmista viherjauhetta Kuusela nauttii päivittäin noin teelusikallisen verran jogurttiin sekoitettuna.
Riitta Kuusela tutustui luonnonyrtteihin ja niiden hyötykäyttöön jo vuosia sitten saunahoitoja opiskellessaan. Yrttien käyttöä koskevaa lisäoppia hän on sittemmin hakenut muuan muassa Raija Kivimetsän järjestämältä hortakurssilta.
Sarvenperällä asuva Kuusela löytää lähimmät vuohenputket omalta kotipihaltaan Mäntyaholta.
– Vuohenputken tunnistaa siitä, että siinä on aina ryppäässä kolme lehtivanaa, ja niissä on yleensä aina kolme lehteä. Vuohenputken varressa on tällainen kouru, kuvailee Kuusela.
Vuohenputki on syytä opetella tunnistamaan varmasti. Suomen luonnossa on erittäin myrkyllisiä, vuohenputkea muistuttavia kasveja, kuten myrkkykeiso ja myrkkykatko.
Luonnonyrttien tunnistamista ja käyttötapoja voi opetella esimerkiksi Maa- ja kotitalousnaisten järjestämillä kursseilla. Luonnonyrttikursseja järjestävät myös muun muassa keruutuoteneuvojat.
Nokkosen ja voikukan tapaisia, helposti tunnistettavia kasveja uskaltaa toki kerätä ja syödä ilman kurssitustakin. Pari nyrkkisääntöä on kuitenkin hyvä pitää mielessä.
Luonnonyrtit kerätään puhtailta paikoilta. Keruupaikan etäisyys tiehen tulee olla vähintään 50-100 metriä, riippuen siitä, kuinka vilkkaasti liikennöity tie on kyseessä. Kasvien keruuta ei suositella myöskään teollisuuslaitosten liepeiltä tai asutuskeskuksista.
Jokamiehenoikeus sallii ruohovartisten kasvien keräämisen luonnosta yksityiseen käyttöön ilman erityistä lupaa, mikäli keruu tapahtuu ilman apuvälineitä. Kun kyseessä ovat puuvartiset kasvit, on maanomistajalta pyydettävä keruuseen lupa. Luonnonsuojelualueilta yrttejä ei saa kerätä.
Luonnonyrttien keruuta harrastava Riitta Kuusela löytää lähimmät vuohenputket omalta kotipihaltaan Sarvenperältä. Vuohenputkea Kuusela käyttää viherjauheen ainesosana. Luonnonyrttien tehokolmikoksi Kuusela nimeää siankärsämön, voikukan ja nokkosen. – Ne ovat superfoodia, kehuu Kuusela.
