Alkio-opisto täyttää 70 vuotta
Kansankorkeakoulusta tuli väylä korkeakouluun

Tiina Lamminaho

Alkio-opisto on seitsemässä vuosikymmenessä muuttunut maaseudun nuorille koulutusta antavasta kansankorkeakoulusta avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opintoja tarjoavaksi ponnahduslaudaksi korkeakouluopintoihin. Opiskelijamäärä on noussut ensimmäisen lukuvuoden 35:stä yli kahteen sataan – kevätlukukauden kahteen ja puoleen sataan – opiskelijaan.
Alkio-opisto juhlii 70:tä toimintavuottaan tilanteessa, jossa kansanopistokoulutusta ei ole vieläkään piirretty Suomen viralliseen koulutusjärjestelmään ja valtionosuudet kattavat vain alle puolet menoista.
– Alkio-opiston paikka on selkeästi lukion ja korkeakoulun välissä. Alkio-opistoa ja muita kansanopistoja tarvitaan nykyäänkin, ja siihen on monia syitä, toteaa Alkio-opiston rehtori Jaana Laitila.
– Nuori ei välttämättä lukion jälkeen tiedä vielä omaa alaansa; kansanopisto on paikka, jossa voi tutustua eri aloihin, itsenäistyä ja vahvistaa opiskelutaitoja. Kansanopisto on paikka, jossa saa myönteisiä koulukokemuksia. Kansanopistot soveltuvat hyvin myös monille erityisryhmille, esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiville tai maahanmuuttajille, Laitila luettelee.

Alkio-opiston perusti Maaseudun Nuorten Liitto eli järjestö, joka on nykyiseltä nimeltään Keskustanuoret.
– Alkuaikoina opiskelijat tulivat perheistä, joissa kannatettiin Maalaisliiton arvoja, mutta opetus ei ollut poliittista. Ensimmäinen rehtori Arvo Pirjamo oli siitä hyvin tarkka. Puolueen puolelta olisi toivottu poliittisempaa opetusta, Laitila kertoo.
– Politiikkaa opiskelijat saivat harrastaa vapaa-aikanaan. Alkuvuosina Alkio-opistossa oli myös hyvin tiukat järjestyssäännöt, kuten muissakin kansanopistoissa, joista suuri osa oli uskonnollistaustaisia. Esimerkiksi tytöillä ja pojilla oli omat asuntolansa ja tytöt saivat vierailla poikien asuntolassa ja päinvastoin vain sunnuntaisin päivällä. Myös tanssiminen oli kielletty, tanhut tosin kuuluivat illanviettojen ohjelmaan.
Alkio-opisto aloitti toimintansa Perniössä. Ensimmäisen kurssin pakollisia tutkintoaineita olivat yhteiskuntaoppi, maatalouden talousoppi ja osuustoimintaoppi.
– Alkuvuosista asti osa Alkio-opiston suorittaneista jatkoi yhteiskunnalliseen korkeakouluun, osa taas suoraan töihin, Laitila toteaa.
Lasse Kankaan kirjoittaman historiateoksen Aatteita ja tietoa elämäntielle mukaan Alkio-opiston opetusohjelma laajeni vuonna 1957 toisen vuosikurssin perustamisella; ensimmäinen vuosikurssi säilyi ennallaan, mutta toista vuosikurssia tarjottiin erityisesti yhteiskunnalliseen korkeakouluun pyrkiville. Toisen vuosikurssin perustaminen ei kuitenkaan ratkaissut 1960-luvun alussa pahenevaa oppilaspulaa. Pienimmillään oppilasmäärä oli 1968-69, jolloin oppilaita oli vain 22. Oppilasmäärää alettiin kasvattaa 1970-luvun alussa markkinoimalla Alkio-opistoa ylioppilaille väylänä yliopistoihin ja korkeakouluihin.

Korpilahdelle Alkio-opisto muutti vuonna 1974. Uusista tiloista oli haaveiltu jo 1950-luvun lopulta lähtien, päätös opiston muutosta Korpilahdelle tehtiin monien vaiheiden jälkeen 1968.
– Korpilahdella liityttiin yli puoluerajojen Alkio-opiston kannatusyhdistykseen; ainoastaan kannatusyhdistyksen jäsenet pääsivät äänestämään opiston sijoituspaikasta. Korpilahdelta käytiin monen linja-autolastillisen voimin äänestämässä Helsingissä kaikkiaan kolme kertaa, Jaana Laitila kertoo.
– Yhtenä tekijänä Korpilahden valintaan vaikutti myös se, että Maaseudun Lomaliitto omisti Tähtiniemen tilan. Korpilahtelaisista etenkin Irja Ahovuori ja Mauno Hakanen tekivät paljon töitä Alkio-opiston saamiseksi Korpilahdelle.
Kun Alkio-opisto aloitti Korpilahdella, opiskelijoita oli 51. Koulutustarjonta laajeni kieliin ja puhekasvatukseen.
– Maatalousaineiden opetus säilyi edelleen. Järjestökoulutus laajeni kaksivuotiseksi järjestö- ja nuorisotyön koulutukseksi, josta valmistui paljon järjestöjen nuorisosihteereitä, Laitila kertoo.

– Raha on ollut tiukassa Alkio-opiston historiassa monta kertaa. Parasta aikaa taloudellisesti elettiin 1980-luvulta 2010-luvulle. 2011 tehtiin ensimmäinen iso valtionosuusleikkaus ja sen jälkeen valtionosuuksia on leikattu entisestään. Nykyään opisto muistuttaakin yhä enemmän pk-yritystä, Laitila sanoo.
– Meidän on pystyttävä ylläpitämään laadukasta opetusta ja hyvää mainettamme, jotta saamme opiskelijoita. Haasteena on se, kuinka saamme kerrottua nuorille, että tänne kannattaa tulla aloittamaan korkeakouluopintoja, jos ei pääse suoraan korkeakouluun ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kehitämme opetustamme koko ajan, kun työelämän tarpeetkin muuttuvat, mutta opetustoiminnan rahoittamiseksi on tärkeää ylläpitää ja onnistua myös opiston majoitus-, kokous- ja juhlapalvelumyynnissä.
Nykyään kaksi kolmasosaa Alkio-opiston opiskelijoista tekee opistovuotensa aikana avoimia yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoja; yliopiston perusopintokokonaisuuksia on tarjolla 28 aineessa ja aineopintotasoisia opintoja seitsemässä aineessa.
– Aineopintotasoiset opinnot ovat meidän omaa profiiliamme, niitä ei muissa kansanopistoissa ole. Yliopiston perusopinnoissakin meillä on Suomen laajin opintotarjonta kansanopistokentällä, Laitila toteaa.

Tänä syksynä Alkio-opiston aloittaa reilut 200 opiskelijaa, opiskelijamäärä kasvaa vielä tammikuussa muutamalla kymmenellä, kun kevään linjat alkavat.
– Meillä on linjoja, joihin hakijoita on enemmän kuin voimme ottaa, mutta toisaalta monilla linjoilla on vielä tilaa. Meillä on ollut hyvät hakijamäärät jo usean vuoden ajan, Laitila sanoo.
Kansanopistoissa opiskelu on maksullista, toisin kuin perusopetuksessa, lukioissa tai ammattikouluissa.
– Kun opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistaan, he ovat hyvin motivoituneita ja edellyttävät myös laatua. Emme ole korottaneet opintomaksuja samassa suhteessa kuin kustannukset ovat nousseet; emme haluaisi, että kansanopistoista tulee vain hyväosaisten opiskelupaikkoja. Opintomaksuja tuetaan muun muassa työttömien opintoseteleillä ja erilaisilla stipendeillä, esimerkiksi korpilahtelaisille opiskelijoille on omat stipendinsä, Laitila kertoo.

Tänään ja huomenna Alkio-opisto isännöi Kansanopistopäiviä. Alkio-opistolle tulee noin sata vierasta eri puolilta Suomea. Kansanopistopäivät on valtakunnallinen vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka on tarkoitettu kansanopistoissa työskenteleville. Edellisen kerran Kansanopistopäivät oli Alkio-opistolla vuonna 1997 eli silloin, kun Alkio-opisto täytti 50 vuotta.
– Kansanopistopäivät on iso voimainponnistus meille. Olemme halunneet ohjelmassa tuoda esille Korpilahtea, meillä on muun muassa melontaretki Päijänteelle, maaseutukävelyä, kulttuurikävely kirkonkylällä ja tutustuminen Struven ketjuun Oravivuorella, Laitila kertoo.

 

– Omaksi tärkeimmäksi tehtäväkseni Alkio-opiston rehtorina näen Alkio-opiston säilyttämisen elinvoimaisena. Täällä on paljon kulttuuriperintöä – ja Alkion henki, joka ei liity politiikkaan, 70 vuotta sitten perustetun Alkio-opiston rehtori Jaana Laitila sanoo.