Mette Toikkanen tuli kerta-apukoulutukseen auttamisen halusta. Seija Mennala kertoo tekevänsä muutenkin vapaaehtoistyötä ja totesi, ettei lisäoppi ole koskaan pahaksi.
– Auttamisen halu, vastaa Mette Toikkanen kysymykseen, mikä sai hänet tulemaan Jyväskylän kaupungin vapaaehtoistoiminnanpalvelut – Vaparin järjestämään koulutukseen.
– Olen itsekin saanut apua, kun olen tarvinnut ja minusta tuntuu luonnolliselta auttaa muita apua tarvitsevia. Omat lapset ovat jo isoja, joten aikaakin saattaa löytyä, Toikkanen perusteli.
– Varsinaisesti en vielä tiedä, millaista apua Vaparin kautta kysytään, mutta minulta onnistuisivat esimerkiksi kodin pienet, vähän teknisemmätkin askareet, kuten vaikkapa sulakkeiden vaihto. Asiointiapua voisin myös tarjota, ja esimerkiksi apua erilaisten hakemusten täyttämiseen, Toikkanen kertoi ennen koulutuksen alkamista.
Kerta-apukoulutuksessa perehdytettiin vapaaehtoisia nimenomaan kerta-avun antamiseen. Kerta-apu voi olla asiointiapua, kodin huoltoapua tai digiluotsitoimintaa.
– Asiointiapu on saattoavun tyyppistä, esimerkiksi lääkärin vastaanotolle tai kauppaan mukaan lähtemistä. Suurin osa keikoista on saattamista terveydenhuollon eri yksiköihin. Useat asiointiapua tarvitsevat ovat liikuntaesteisiä, ja heillä saattaa olla käytössään keppi, rollaattori tai pyörätuoli. Monelle ikäihmiselle esimerkiksi lääkärin vastaanotolle yksin lähteminen voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja stressiä, jos ei ole liikkunut paljon kodin ulkopuolella. Vapaaehtoisen saattajan mukaan lähteminen poistaa stressiä niin saatettavalta kuin hänen omaisiltaankin, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Antti Rajala ja palvelusihteeri Leila Koskinen Vaparista kertovat.
– Asiointiapua olemme järjestäneet Punaisen Ristin Jyväskylän osaston kanssa yhteistyössä jo vuosia, kodin huoltoapu ja digiluotsitoiminta ovat uudempia juttuja ja niissä Punainen Risti ei ole mukana.
Kodin huoltoapu voi olla Koskisen mukaan esimerkiksi lampun vaihtamista tai palovaroittimen pariston vaihtamista.
– Pieniä juttuja, joista voi tulla isoja, jos ei ole ketään niitä tekemään, Koskinen toteaa.
– Kaikki kerta-apu on sellaista, ettei se vaadi vapaaehtoisilta ammattiosaamista, vaan sitä voi tehdä omilla taidoillaan ja perehdytyksessä saamillaan tiedoilla.
Kerta-apua pyydetään Vaparista, viimeistään viikkoa ennen avun tarvetta.
– Suurin osa pyynnöistä tulee kotihoidon kautta, mutta myös avun tarvitsijat itse tai heidän omaisensa voivat ottaa yhteyttä. Ja vaikka suurin osa asiakkaista on ikäihmisiä, tämä on tarkoitettu kaikille apua tarvitseville, iästä riippumatta, Rajala ja Koskinen kertovat.
Tällä hetkellä toiminnassa on mukana 84 vapaaehtoista, eri puolilla Jyväskylää.
– Tarkoituksena olisi saada vapaaehtoisia kattavasti ympäri kaupunkia. Vapaaehtoiset eivät saa matkakorvauksia, joten kukaan ei varmaan mielellään lähde kovin kauas, Koskinen sanoo. Toiminnassa ei liikutella rahaa ollenkaan; asiakkaille toiminta on maksutonta, eivätkä vapaaehtoiset saa palkkaa. Vapaaehtoiset eivät myöskään ole autonkuljettajia, eli tilaajan on itse hommattava kyyti asiointireissulle, sekä itselleen että mukaan lähtevälle vapaaehtoiselle.
– Viime vuonna kerta-apukeikkoja oli yhteensä 222, eli tarvetta tällaiselle toiminnalle on, Rajala kertoo.
Koskisen mukaan toiminta ei ole palvelujen paikkaamista.
– Tämä on myös vapaaehtoisille itselleen positiivinen asia. He saavat mahdollisuuden olla hyödyksi ja oppia uusia asioita, ja sitä kautta saada lisää sisältöä ja merkitystä elämälleen. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyö lisää vapaaehtoisen omaa hyvinvointia, Koskinen sanoo.
– Meillä on toiminnassa mukana monen ikäisiä vapaaehtoisia, nuoriakin on tullut entistä enemmän mukaan. Asiointiapua tarvitaan yleensä päivisin, eli se rajoittaa opiskelijoiden ja työssä käyvien mahdollisuuksia osallistua toimintaan, mutta digiapua ja kodin huoltoapua voi antaa iltaisin ja viikonloppuisinkin.
Vapaaehtoiseksi pääsee mukaan perehdyttämisen jälkeen; Rajalan mukaan halukkaat ohjataan ensisijaisesti Vaparin järjestämiin koulutustilaisuuksiin, mutta yksilöperehdyttämistäkin on järjestetty. Lisää tietoa vapaaehtoistoiminnasta on luvassa vapaaehtoismessuilla marraskuun lopussa kansalaistoiminnankeskus Matarassa.
– Vaikka kyseessä on ihan käytännön apu, pääsee toiminnassa kokemaan todella merkityksellisiä kohtaamisia. On muistettava myös, että toiminnan tulee olla vapaaehtoisille palkitsevaa, eli sitä kannattaa tehdä juuri niin kauan, kuin se itsestä tuntuu hyvältä, Koskinen sanoo.
Tiina Lamminaho
