Erkki jäi pois Martin ratista

Rautiaisen työ kirjastoauton ratissa päättyi

”Asiakkaat saivat viihtymään”

Erkki Rautiainen teki viimeisen työpäivänsä kirjastoauto Martin ratin takana ennen joulua. Nyt hän on lomalla, eläkepäivät alkavat maaliskuun alussa. Marttia Rautiainen ajoi viitisen vuotta, mutta kirjastoauton ratissa hän on istunut vuodesta 1989 alkaen.

– Ajoin työkseni rekkaa ja kävin usein silloisen Jyväskylän maalaiskunnan kirjastoautolla. Kuljettaja rupesi houkuttelemaan minua hakemaan avoinna ollutta kuljettajanpaikkaa, Rautiainen kertoo.

– Rekkakuskin työ oli epäsäännöllistä ja etupäässä yötyötä. Kirjastoauton kuljettajana olen viihtynyt; työ on säännöllistä päivätyötä ja lisäksi siinä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Vajaassa viidessä vuodessa kirjastoauto Martin asiakkaat tulivat tutuiksi ja Rautiaisesta pidettiin.

– Kaiken maailman jutut asiakkaiden kanssa puhuttiin, ja kuulumiset päälle. Ja joskus tuli jopa saunakutsuja, mutta eihän sitä kesken ajon voinut saunaan lähteä, Rautiainen naureskelee.

– Kun kerroin jääväni eläkkeelle, monet asiakkaista olivat sitä mieltä, että minun pitäisi vielä jatkaa, Rautiainen kertoo ja kiittelee asiakkaita muistamisesta.

Rautiaisen mukaan Korpilahdella kirjastoauton käyttäjistä suuri osa on vanhempaa väkeä.

– Joillekin pysäkeille tulee lapsia perhepäivähoitajien kanssa ja koulujen ja päiväkotien pysäkeillä on tietenkin lapsia. Nythän Korpilahdella ei ole kyläkouluja enää kuin Tikkalan koulu, mutta ehdin minä Hurttian, Vespuolen ja Saakosken kouluillakin käydä, Rautiainen kertoo.

– Muilla pysäkeillä käy pääasiassa vanhempaa väkeä; vakioasiakkaita, jotka ovat paikalla joka kerta kun kirjastoauto tulee. Ja kyllä joka pysäkillä yleensä joku aina on, hyvin harvoin on tyhjän takia tarvinnut ajaa.

Vuosien varrella Rautiainen oppi myös tietämään, millaisesta kirjallisuudesta vakioasiakkaat pitävät.

– Dekkarit ovat suosittuja. Luen niitä itsekin paljon, ja suosittelin asiakkaille sellaisia, joista itse pidin. Monet asiakkaistakin ovat sitten jääneet koukkuun saman kirjailijan kirjoihin, joita minäkin luen.

Kirjastoautossa on 4000 – 4500 kirjaa.

– Lastenkirjoja on aika paljon, mutta paljon on myös aikuisten kaunokirjallisuutta. Tietokirjoja ei juuri ole, kun ne eivät ole kovin kysyttyjä, Rautiainen kertoo.

– Kokoelma vaihtuu jatkuvasti, koska Jyväskylän kirjastoissa aikuisten kaunokirjallisuus kelluu eli muualtakin lainatut autoon palautetut kirjat jäävät autoon. Sitä kautta autoon tulee aivan uusiakin kirjoja.

Nykyään asiakkaat myös varaavat kirjoja paljon.

– Varaukset lisääntyivät, kun ne tulivat maksuttomaksi, ja sen huomasi kyllä autossakin, Rautiainen toteaa.

Korpilahden mäkiset maisemat ja pienet tiet eivät ole aiheuttaneet Rautiaiselle isommin ongelmia.

– Ammattitaitoahan se tietenkin vaatii, mutta minä olen ajanut huonossa kelissä myös yhdistelmää. Pitää tietää, mistä auto menee ja mistä se vielä lähtee poiskin, Rautiainen toteaa.

­– Maalaiskunnan kirjastoautoa, Ainoa, hinattiin yhden kerran, kun se liukui ojaan peilijäällä, mutta Marttia ei minun aikanani tarvinnut hinata. Kerran yhdessä alamäessä oli sen verran paha tilanne, että piti käyttää hiekoittajia, Rautiainen sanoo ja selvittää, että Martissa on säiliöt, joista saa nappia painamalla hiekoitussepeliä tielle.

– Muissa kaupungin kirjastoautoissa hiekoittajia ei olekaan, Rautiainen toteaa.

– Kyllähän se jäisillä keleillä aina jännitti, onko tiet hiekoitettu, mutta aika hyvin ne kyllä on ollut. Ja aurattukin, ainakin silloin tällöin.  Aina on päässyt lenkin ajamaan, kelin takia ei ole tarvinnut yhtään pysäkkiä väliin jättää. Kirjat ovat kyllä tosin tulleet välillä lattialle, välillä 50 kirjaa ja välillä enemmänkin. Etenkin takahyllyllä olevat kirjat tulevat helposti alas.

Martin reitti kulkee moniakin pieniä teitä pitkin.

Tiina Lamminaho