– Esimiestyö on monesti todella yksinäistä. Minä toivoisin, että ainoa neuvo, joka uusille esimiehille annetaan, ei olisi vain se, että pitää kasvattaa paksu selkänahka. Jos tulee kyyniseksi, ei muutu ainakaan paremmaksi johtajaksi, Minna-Maaria Hiekkataipale toteaa.
Minna Hiekkataipale tutki keskijohdon päätöksentekoa.
– Se ehkä yllättikin, kuinka paljon esimiehet miettivät sitä, ovatko heidän päätöksensä eettisesti oikeita. Monesti esimiehiä kuitenkin pidetään epäempaattisina, tohtoriksi väittelevä Minna-Maaria Hiekkataipale toteaa. Väitöstutkimuksessaan Hiekkataipale tarkasteli keskijohdon eettistä päätöksentekoa ja eettistä toimintaa organisaatiossa.
– Aloitin itse koulutuspäällikkönä vuonna 2008, eikä minulla ollut kokemusta esimiestehtävistä. Ymmärsin aika pian, että työssä joutuu miettimään paljon, mikä on oikein ja mikä väärin. Koin itse päätöksenteon tuskaa eettisestä näkökulmasta ja huomasin pohtivani kotiin ajaessani, oliko jokin tekemäni päätös oikea vai ei. Mietin, onko päätöksenteko muillekin esimiehille samanlaista kamppailua; tutkimusaihe siis lähti omasta kokemuksestani, Hiekkataipale kertoo.
– Etiikasta olen kyllä ollut aina kiinnostunut.
Hiekkataipale aloitti väitöstutkimuksensa työn ohessa vuonna 2013. Tutkimusta varten hän haastatteli kahtakymmentä esimiesasemassa olevaa; haastateltavat työskentelevät neljässä eri ammattikorkeakoulussa. Aineistoon kertyi 52 tarinaa erilaisista työyhteisön ongelmatapauksista ja niiden ratkaisuista.
–Haastattelut tein ammattikorkeakouluissa; työyhteisöissä on korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, joiden työntekoon ei paljoa puututa. Olisi mielenkiintoista verrata kokemuksia joltain muulta alalta, jossa esimerkiksi oman työnsä tekemättä jättäminen tai huonosti tekeminen tulee paremmin ilmi, Hiekkataipale sanoo.
Väitöstutkimuksen aineistosta Hiekkataipale löysi viisi erilaista strategiaa, joilla esimiehet käsittelevät ongelmia.
– Oli sellaisia esimiehiä, jotka noudattivat omaa eettistä vakaumustaan ja toimivat siten, kuin heidän oma vakaumuksensa sanoi oikein olevan, vaikka se olisi johtanut konflikteihin; tällaisella strategialla oli positiivisia vaikutuksia työyhteisön ilmapiiriin, Hiekkataipale kertoo.
– Yleisin strategia oli niin sanottu välimiesstrategia eli esimies koetti löytää ongelmiin ratkaisuja, jotka miellyttäisivät kaikkia. Se ei saa ongelmia ratkeamaan, vaan ne toistuvat ja pahenevat. Toiset esimiehet taas eristäytyivät kokonaan ja toiset yrittivät saada ratkaisua aikaiseksi omalla esimerkillään. Tuhoisimmaksi osoittautui sivustakatsojastrategia, jossa ongelmat vain lakaistiin maton alle.
Yleisimmin tarinoissa esiintyviä ongelmia olivat oman edun tavoittelu kyseenalaisin keinoin tai työtehtävien väistely ja laiminlyönti.
– Korkeakouluissa on paljon oman alansa asiantuntijoita, ja jos asiantuntija, joka on todella huippu alallaan, on toisaalta hankala ihminen ja käyttäytyy muita kohtaan sopimattomasti, joutuu esimies miettimään, kuinka paljon huippuosaajalta siedetään, Hiekkataipale toteaa.
– Tutkimuksessa tuli esille myös se, että ylempi johto ei yleensä halua liata käsiään tällaisissa kysymyksissä, vaan keskijohto jätetään yksin painimaan eettisten ongelmien kanssa. Esimiehet ovat puun ja kuoren välissä; toisaalta heitä sitoo ylemmältä johdolta tulevat ohjeet ja toisaalta työntekijöiden puolelta tulevat odotukset.
Avainasemassa työyhteisön ongelmien ratkaisemisessa Hiekkataipaleen mukaan on työyhteisön kulttuuri, eli se, miten ongelmat on totuttu ratkaisemaan.
– Keskijohdon esimiehet pyrkivät ratkaisemaan eettisiä ongelmia siten kuin he uskovat rooliinsa kuuluvan. Ylempi johto näyttää esimerkkiä ja mitä avoimempi keskustelukulttuuri organisaatiossa on, sitä vähemmän siellä on ongelmia, Hiekkataipale sanoo.
Väitöstutkimuksensa ja väitöskirjaan kirjoitettujen tarinoiden Hiekkataipale toivoo herättävän ajatuksia.
– Ohjeitahan aina voi antaa, mutta meistä jokainen on yksilönä vastuussa päätöksistään, myös silloin, kun on osa organisaatiota. Ehkä tarinat herättävät jonkun ajattelemaan esimerkiksi sellaista, kuinka paljon pahaa voi seurata siitä, että jättää jonkin vaikean asian käsittelemättä työyhteisössä. Meidän pitäisi kaikkien uskaltaa pohtia oman toimintamme eettisyyttä, eikä tämä koske vain esimiehiä; kaikkien työyhteisön jäsenten pitäisi miettiä, onko itse hyvä työkaveri ja edistääkö omalla toiminnallaan työyhteisön hyvinvointia.
Minna-Maaria Hiekkataipaleen väitöstilaisuus pidetään perjantaina 13. huhtikuuta Jyväskylän yliopistossa. Hiekkataipale kirjoitti ylioppilaaksi Korpilahden lukiosta vuonna 1993 ja valmistui hallintotieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta 1998. Tällä hetkellä hän työskentelee koulutuspäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja asuu perheineen Korpilahdella.
Tiina Lamminaho