– Puutarhurin peruskirjat ovat jokin puutarhan perushoitotöitä käsittelevä opas, jokin kasvitauteja ja tuholaisia käsittelevä opas sekä hyötykasveja ja perennoita käsittelevät oppaat kuten esimerkiksi Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan kirjat ’Ukonhattu ja ahkeraliisa’ sekä ’Palavarakkaus ja särkynytsydän’, kuvataiteilija ja floristipuutarhuri Hanna Veander kertoi Korpilahden kirjaston tämän kevään viimeisessä lukupiiri-illassa. Illan teemana olivat puutarhakirjat ja niitä olikin näytteillä pöydän täydeltä.

– Puutarhakirjat ovat minusta sellaisia, että niitä pitäisi olla aina lojumassa ympärillä; niitä on ihana selata ja joskus jostain voi napata jonkin idean, tai sitten ideat jäävät hautumaan, Veander totesi.

– Toki kirjoja voi myös lainata. Ja lehdetkin tarjoavat hyvää materiaalia. Esimerkiksi Kotipuutarha-lehdellä on hyviä opaskirjoja.

–  Korpilahden kirjastossakin puutarhakirjoja on monta hyllyllistä, muistutti kirjastonjohtaja Sinikka Jokiniemi.

Monet puutarhakirjat ovat päätyneet Veanderin lempikirjoiksi kauniin kuvituksensa takia.

– Minulle itselleni puutarhaan liittyy suuri määrä estetiikkaa. Ja keskeneräinenkin voi olla kaunista, puutarha ei olekaan ikinä valmis, Veander totesi.

Puutarhan ja taiteen yhdistävistä kirjoista tuli mainituksi muun muassa ITE-taiteilija Veijo Rönkkösestä kertova kirja; Rönkkönen oli Parikkalan patsaspuiston luoja.

Mainituksi tulivat myös Antero Sinisalon ’Puutarhataiteen historia’ ja Duncan Crosbien kokoama ’Puutarhurin perinnetietoa’.

Lukupiiriläisten mielestä hyvä puutarhakirja on sellainen, jossa on paljon hyviä kuvia ja kasvien kohdalla selostus, hyötykasvien osalta myös siitä, mihin niitä käytetään.

– Kuvien pitää olla todenmukaisia, ei niinkään ”myyviä”, Marjaliisa Kolula totesi.

– Minusta hyvän puutarhakirjan pitäisi antaa elämyksiä, Kyllikki Vesteri sanoi.

– Hyvä puutarhakirja välittää tunnelmaa; tulee halu päästä kirjan esittelemään puutarhaan heti, samalla sekunnilla, Hanne Laitinen kuvaili.

Hanna Veanderin mukaan hyvä puutarhakirja voi saada tuntemaan, että on paikalla, kuvien keskellä.

– Jos kuvat ovat hyviä, niihin voi eläytyä niin, että muistaa tuoksut ja sen, miltä tuntuu koskettaa kuvan kasvia.

Puutarhanhoidon perusteiden lisäksi kirjoista löytyy monenlaisia ohjeita vaativampaan puutarhaharrastukseen, tai johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi ruusujen kasvatukseen tai japanilaisen puutarhan perustamiseen. Siementen keräämiseen ja kasvien kasvattamiseen itse kerätyistä siemenistä löytyy vinkkejä ainakin Josie Jefferyn ’Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen’ -teoksesta.

– Ihana kirja tämän päivän vaihtotalouteenkin liittyen, Veander totesi.

Ruokaa ja puutarhaa yhdistäviä kirjoja on paljon. Muodikkaista villivihanneksista löytyy muun muassa Suomen Matkailuliiton kustantama kirja jo vuodelta 1999, nimeltään ’Yrtit ja villivihannekset’. Jaana Mattilan teos ’Lisää lipstikkaa, rohkeasti rosmariinia’ taas tarjoilee ruokaohjeita yrtti kerrallaan, reseptit saa esimerkiksi rakuunauunikasviksiin ja basilika-siirappijäätelöön.

– Anne Paalon ’Kukkaruokaa’-kirjassa on aivan älyttömän ihania kuvia, siinä on ihanasti hömppää ja ihanasti asiaa ja syötävät kukat on tuotu esille herkullisilla kuvilla, Hanna Veander kertoo.

Fionna Hillin ’Terveelliset ja maistuvat miniversot’ puolestaan esittelee syötäviä kasveja, joita voi kasvattaa sisällä. Omia vinkkejään antavat Eva Robildin ’Lavakaulusviljely’, Anne-Marie Nageleisenin ’Laatikkopuutarhurin opas’ sekä Paula Ritanen-Närhen ’Nykyaikainen kaupunkipuutarha’.

– Lavaviljelyhän ei ole mikään uusi keksintö, Veander toteaa.

Hyväksi tutustumiskohteeksi Veander suositteli Mäyrämäen alppiruusupuistoa Jyväskylässä.

– Se ei ole kovin tunnettu, mutta oikein hyvä käyntikohde lähellä, Veander toteaa.

Tiina Lamminaho