Intohimoinen metsämies täytti 90 vuotta

Kaino Auvinen täytti 90 vuotta vuoden ensimmäisenä päivänä. Ikä ei paina miestä, silmä on kirkas ja huumori kukkii.

– Meillä on perheessä tuppautunut juhlapäiviä vuoden lopulle. Toinen pojista on syntynyt tapaninpäivänä ja toinen väliviikolla, Kaino kertoo.

Kaino on syntynyt Säynätsalossa, mutta kuulemansa mukaan kapaloikäisenä muutti Korpilahdelle.

– Isä oli Säynätsalossa tehtaalla töissä, kunnes osti maapaikan Korpilahdelta. Sinne hän rakensi talon ja elätti perheensä pienviljelijänä. Osa tilasta oli peltoja ja osa metsää. Siihen aikaan oli eläimiä sen mukaan, mitä perheen ruokkimiseen tarvittiin.

Kainolla oli kahdeksan sisarusta, joista yksi on elossa Kainon itsensä lisäksi.

– Muut ovat menneet, nuoremmatkin.

Täysi-ikäiseksi tultuaan Kaino ajoi ammattimaisen kuorma-autokortin ja työura käynnistyi.

– 72 vuotta autoa ajoin. Nyt en ole enää uusinut ajokorttia, kun näkö on heikentynyt ja tuota ikääkin on. Nuorena olin ensin muutaman vuoden muilla hommissa, mutta sitten hankin oman auton ja ryhdyin yrittäjäksi.

Kaino osti Korpiahontien varresta keskeneräiseksi jääneen talon. Naimisiin hän meni vaimonsa kanssa 26-vuotiaana. Pariskunta sai kaksi poikaa ja tyttären. Tällä hetkellä suku on jatkunut jo kahdeksalla lapsenlapsenlapsella; yhdeksäs syntyy ensi kuussa. Toinen pojista asuttaa tällä hetkellä Kainon lapsuuden kotia.

– Uudenvuoden aikaan kaikki kävivät kylässä, kahden päivän aikana. Kyllä siinä riitti vilinää.

Metsästyksen Kaino aloitti 15-vuotiaana aikana, jolloin Korpilahdella ei ollut vielä metsästysseuroja.

– Olin perustamassa Korpilahden Erämiehiä, joihin kuulun kunniajäsenenä edelleen. Metsästys oli hyvä harrastus. Sen myötä talossa oli aina koiria. Ja hyviä koiria on ollutkin. On ollut pystykorvia ja ajokoira. Vapaa-ajalla otin repun selkään ja lähdin metsään. Kyllä sieltä melkein aina paisti tuli kotiin tuomisiksi. Monenlaista elukkaa on repussa ollut. Hirviporukkaan kuuluin 15 vuotta. Sitä mieltä olen, että metsässä kulkemisen takia jalat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. En nyt enää kilpaa juoksemaan lähde, mutta hyvin vielä pystyn liikkumaan.

Nuorempana Kaino oli tupakkamiehiä, mutta tupakanpoltto loppui kuin seinään.

– Puoli askia oli vielä jäljellä, kun päätin, että nyt tämä loppuu. Nakkasin askin uunin tuleen ja sanoin, että nyt määrään minä.

Työ kuorma-auton ratissa ja tupakoinnin lopettaminen kerryttivät liikakiloja pikkuhiljaa.

– Ilkka-Matti Aho sitten sanoi lääkärireissulla, että noista kiloista olisi päästävä eroon. Tuossa lähellä oli 7 kilometriä pitkä latu ja sitä kiertämällä karistin kilot. Siinä se paino on sittemmin pysynyt. Eläkkeelle jäädessä kuljin tietysti metsissä ja kävin kävelylenkeillä. Kunto on pysynyt hyvänä. Sitä mieltä olen, että liikunta on ihmisen terveydelle A ja O.

90 –vuotias Kaino toimii muistisairautta potevan, 87 –vuotiaan vaimonsa omaishoitajana. Kerran kuukaudessa vaimo viettää viikon hoitokodissa ja Kaino saa vapaata.

– Kaikki hoidan pyykinpesusta ruuanlaittoon. En ole vielä apua ottanut vastaan, vaikka sitä on tarjottu. Niin pitkään itse teen, kun jaksan.

Maarit Nurminen