– Harrastukset vähän kärsivät koulunkäynnistä, kolmoistutkinnon suorittanut Jutta Jääskeläinen toteaa. Jääskeläinen harrastaa metsästystä ja raviurheilua. 13-vuotias gotlanninrussponi Jaris on ollut radalla Jääskeläisen ohjastettavana usein, kolmevuotias suomenhevostamma Hippu odottelee vielä ensimmäisiä kilpailujaan.
Jutta Jääskeläinen juhlii kesäkuun ensimmäisenä lauantaina kolmoistutkintoa; ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen lisäksi nuori nainen hankki itselleen leipuri-kondiittorin paperit.
– Joskus väsytti ja joskus ehkä turhauttikin, mutta nyt on palkitseva tunne, kun paperit on kädessä, Jääskeläinen toteaa.
Aikaa kolmoistutkinnon tekemiseen Jääskeläinen käytti neljä vuotta.
– Muuramen lukion opinto-ohjaaja kertoi kolmoistutkinnon mahdollisuudesta ja innostuin siitä. Lukion ensimmäinen vuosi oli jo melkein puolivälissä, kun aloitin ammattiopinnot, Jääskeläinen kertoo.
– Ammattikoulu oli vähän kuin lomaa lukiosta. Se ei ollut niin tiukkaa ja hektistä kuin lukio, vaan vapaampaa ja luovempaa, vähän kuin omaa aikaa.
Jääskeläinen kertoo pitäneensä leipomisesta jo pikkutytöstä lähtien.
– Meillä on sellainen valokuvakin, jossa kaulin taikinaa kolmevuotiaana, Jääskeläinen toteaa.
– Tykkään kokeilla kotikeittiössä kaikkea, palautetta olen saanut muun muassa hirviporukan miehiltä, kun he käyvät täällä kahvilla ennen kuin lähdemme metsälle. Teen paljon hyydykekakkuja ja tykkään leikkiä mauilla. Hyydykekakkuihin laitan esimerkiksi toffeenpaloja kakun sisälle antamaan suuhun tuntumaa, että kakussa oli jokin yllätys.
Työssäoppimisjaksoillaan Jääskeläinen oli Karoliinan kestikievarissa Leivonmäellä ja Wilhelmiinan konditoriassa Muuramessa.
– Niistä sain todella loistavaa oppia ja positiivisen kuvan töistä. Pääsin tekemään monenlaista ja aina sain neuvoja. Työssäoppimisjaksoilta jäi paljon käteen.
Leipomoalan töitä Jääskeläinen on tehnyt myös kesäisin; kaksi kesää on kulunut töissä Karoliinan kestikievarissa, nyt odottavat kesätyöt Wilhelmiinan konditoriossa.
Jääskeläinen harrastaa raviurheilua ja metsästystä. Tähän asti hän on ajanut poniraveissa, mutta nyt tähtäimessä on raviohjastajakortti, jolla saa ajaa kilpaa hevosilla.
– Ensimmäisen ponini sain kolmevuotiaana. Nyt minulla on myös kolmevuotias suomenhevostamma. Ja itse kasvattamani kolmevuotias koira, jolla on aika hyvä hirvivietti. Hirvimetsällä olen ollut mukana myös aivan pienestä pitäen, ensimmäiset hirveni ammuin muutama vuosi sitten, Jääskeläinen kertoo.
– Koulunkäynti vähän haittasi harrastuksia, en päässyt aina hirvimetsällekään mukaan.
Koulun lisäksi Jääskeläisen aikaa veivät koulumatkat Oittilan takaa Pajulahdesta lukioon Muurameen ja ammattiopistoon Jyväskylään. Matkaa Jyväskylään tulee yhteen suuntaan noin 50 kilometriä.
– Aluksi minä kuljetin ja sitten Jutta ajoi itse, kun sai ajokortin. Kuljettaminen oli oikeastaan ihan kivaa, saimme rupatella matkalla. Jälkeenpäin ajatellen se oli ihanaa aikaa, Jutan äiti, Saini Jääskeläinen sanoo.
Tulevaisuuden Jääskeläinen toteaa olevan vielä hieman avoinna.
– Olen hakenut Mikkeliin opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Metsäala kiinnostaa, kun olen aivan maalaistyttö, järvet ja metsät ovat tuttuja, Jääskeläinen toteaa.
– Metsätaitokisoissa olen käynyt äitini kanssa, tosin en ole kovin hyvin menestynyt. Ja metsäala on tullut tutuksi muutenkin äidin kautta, hän on ollut muun muassa Metsäliiton hallituksessa 11 vuotta. Isäni ajoi aikaisemmin tukkiautoa, nyt hän on siirtynyt maansiirtourakointiin. Metsätalous on kiinnostanut minua pienestä pitäen, olen ollut muun muassa istuttamassa. Viime kesänä minulle tuli sellainen villitys, että piti saada oma raivaussaha ja raivasin.
Jääskeläisen suunnitelmiin kuuluu perheen maa- ja metsätilan hoidon jatkaminen.
– Minun sukujuureni ovat tässä, ja minulla on tietynlainen kunnioitus entisiä sukupolvia ja heidän työtään kohtaan, tuntuisi hullulta olla jatkamatta tilaa, Jääskeläinen toteaa.
– Olen minä haaveillut joskus yksityisen vanhainkodinkin perustamisesta. Olen ollut paljon tekemisissä ikäihmisten kanssa ja seurannut sitä, miten nyky-yhteiskunnassa kohdellaan vanhuksia. Haluaisin tarjota jotain muuta kuin laitosmaisuutta. Tuolla olisi hyvä paikkakin Päijänteen rannassa, metsikössä, jonne paistaa ilta-aurinko. Mutta se olisi ihan älyttömän iso investointi. Ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole tarkoitus ryhtyä minkäänlaiseksi yrittäjäksi.
Tiina Lamminaho
