–Saisiko olla voissa paistettuja, suolalla maustettuja kuhnuritoukkia, Vertti Seppälä tarjoilee.
Kuhnuritoukkia eli koiraspuolisen mehiläisen toukkia Komppa-Seppälän tilalta on tammikuun puolivälistä lähtien saanut lautaselleen parissa jyväskyläläisravintolassakin. Aikaisemmin kananruoaksi menneet kuhnuritoukat päätyvät nyt ihmisten ravinnoksi ravintola Taikurissa ja ravintola Eggissä.
– Noin vuosi sitten, kun hyönteisruoasta ruvettiin puhumaan, aloimme miettiä, miten kuhnuritoukat sopisivat ihmisten ravinnoksi. Opinnäytetyöni, jossa tutkin kuhnuritoukkien hyödyntämistä ravintolakäytössä, aloitin jo ennen kuin hyönteiset hyväksyttiin virallisesti elintarvikkeeksi Suomessa, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa restonomiksi opiskeleva Vertti Seppälä kertoo.
– Kuhnuritoukkia on käytetty ravintona tuhansia vuosia, ja käytetään edelleen Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Uusi juttu kuhnuritoukkien syöminen ei siis ole, Marja Komppa sanoo ja kertoo, että heidän perheessään kuhnuritoukkia on syöty jo useana vuonna.
– Paistetut kuhnuritoukat ovat olleet meidän juhannuserikoisemme.
Kuhnuritoukkia poistetaan mehiläispesistä joka tapauksessa.
– Varroapunkki, joka on iso ongelma mehiläistarhaajille, suosii kuhnuritoukkia, ja siksi kuhnuritoukkia poistetaan osana varroapunkin torjuntaa, Marja Komppa kertoo.
– Viime kesänä keräsimme kuhnuritoukkia pakasteeseen ravintoloita ajatellen koemielessä vajaat sata kiloa. Kysyntää olisi ollut suuremmallekin määrälle, Vertti Seppälä sanoo.
Kuhnuritoukkia poistetaan noin kilon verran jokaisesta mehiläispesästä, toukat kerätään kesä – heinäkuussa.
– Toukkien irrottaminen vahasta ja puhdistus on iso homma. Se on aika lailla käsityötä ja nyt minulla on mennyt siihen aikaa tunnista kahteen tuntiin kiloa kohti. Jos määrät ovat isompia, täytyy miettiä, voiko siihen kehitellä nopeampia menetelmiä tai jotain koneita, Vertti Seppälä kertoo.
Vertti Seppälä pyörittää kuhnuritoukkaliiketoimintaa oman tuotemerkin, B’Drones, alla; liiketoiminnasta vastaavan yrityksen nimi on Hunajakeisarit Ky ja sen Vertti Seppälä omistaa yhdessä sisarustensa Aku ja Peppi Seppälän kanssa.
Kuhnuritoukissa on proteiinia saman verran kuin sianlihassa, vitamiineja ja hivenaineita niissä on enemmän kuin lihassa.
– Kuhnuritoukkien rasvahappokoostumusta tutkitaan vielä, mutta yleensä hyönteisten, esimerkiksi sirkkojen, rasvahappokoostumus on hyvä, Vertti Seppälä kertoo.
– Monet pitävät kuhnuritoukkia myös eettisempänä ja ekologisempana ravintona kuin varta vasten kasvatettuja sirkkoja tai jauhomatoja. Kuhnuritoukat syntyvät mehiläispesissä ja niistä osa poistetaan joka tapauksessa; kuhnuritoukkia ei varta vasten kasvateta, eikä niiden poistamisesta ole mitään haittaa mehiläisille. Tähän asti ne ovat päätyneet mehiläistarhoilta yleensä kananrehuksi.
Marja Kompan mukaan kuhnuritoukat ovat melko ”helppoa” hyönteisruokaa.
– Suutuntuma muistuttaa ehkä katkarapua, eivätkä nämä paistettuna näytä liikaa hyönteismäisiltä, Komppa toteaa.
– Ravintoloilta on tullut hyvää palautetta, kumpikin jyväskyläläisravintola on jo ottanut toukkia lisää, Vertti Seppälä kertoo. Kahden jyväskyläläisravintolan lisäksi kuhnuritoukkia on listalla Espoossa Fat Lizard -ravintolassa, ja muutama muukin ravintola on ollut kiinnostunut.
– Ravintoloissa on pidetty siitä, että kuhnuritoukkia on helppo maustaa eri tavoin. Oma ominaismakunsa näissä kuitenkin on, eli maustamattominakaan nämä eivät ole mauttomia.
Ensi kesänä Vertti Seppälä aikoo kerätä kuhnuritoukkia pakasteeseen huomattavasti viimekesäistä enemmän.
– Jos kysyntää on, voin jatkossa ostaa kuhnuritoukkia myös muilta mehiläistarhaajilta. Periaatteessa Suomessa olisi mahdollista tuottaa 20 – 30 tuhatta kiloa kuhnuritoukkia vuodessa, mikäli kysyntää olisi, Seppälä sanoo.
– En usko, että tästä lihan korviketta tulee, mutta toivottavasti vaikka jonkinlainen ”uusi katkarapu”, joka tuo vaihtelua ruokapöytään. Parasta olisi, jos kuhnuritoukat vakiinnuttaisivat paikkansa hyönteisruokamarkkinoilla ja jotkut ravintolat ottaisivat niitä listalleen pysyvästi.
Pakastamisen lisäksi Seppälä aikoo kokeilla kuhnuritoukkien säilömistä kuivaamalla.
– Toukkia on kyselty myös Tanskasta ja Englannista. Pakasteiden vienti olisi kuitenkin aivan liian kallista. Kuivattuna toukkia voisi myydä paremmin kuluttajillekin, mahdollisesti joissakin tuotteissa.
Seppälän mukaan kuhnuritoukissa yhdistyvät sekä lähiruoka että ekologisuus, eli asiat, joita monet haluavat nyt korostaa.
– Tällä hetkellä kuhnuritoukilla on vielä uutuusarvoakin. Kun uutuudenviehätys hiipuu, näkee, onko näille oikeasti kysyntää. Mutta uskoisin, että kuhnuritoukissa olisi potentiaalia kestäväksikin jutuksi, Vertti Seppälä miettii.
– Näitä kuhnuritoukkiahan karhutkin mehiläispesistä ensisijaisesti hakevat, hunajaa ne syövät jälkiruoaksi, Ari Seppälä toteaa.
Tiina Lamminaho