Koruja, kirjoneulesukkia ja paljon muuta

Anneli Lappalainen on tehnyt käsitöitä aina, lapsesta lähtien.

– Nuorenakin, kun muut pyörivät kylällä, minä istuin kotona ja kudoin lapasia. Se on minusta aina ollut mukavaa ajankulua, Lappalainen toteaa.

– Äiti kutoi paljon ja piirteli, minä en kylläkään osaa piirtää. Mutta samanlaisia pitsineuleita, mitä äiti teki, opin tekemään, vaikka olinkin varma, etten oppisi pitsiä neulomaan.

Lappalainen kertoo tekevänsä hyvin monenlaisia käsitöitä.

– Melkein helpompi olisi luetella, mitä en tee, Lappalainen naurahtaa.

– Olen tehnyt muun muassa kanavatyötauluja, tilkkutöitä, kankaanvärjäystä, kortteja ja pajutöitä sekä askarrellut juomatölkkien klipseistä koreja ja laukkuja ja kahvipusseista joutsenia. Virkannut olen niin verhoja kuin mattojakin ja neulonut kaikkea mahdollista, viime aikoina kirjoneulesukkia. Korut tulivat mukaan muutama vuosi sitten.

Koruja Lappalainen innostui tekemään, koska pitää itse koruista.

– Ja tykkään kaikesta pienestä näpertelystä. Ihan ensimmäiseksi tein koruja tietokoneista puretuista osista, Lappalainen kertoo.

– Edelleenkin käytän kierrätystavaraa, mutta olen myös ostanut kaikenlaista korumateriaalia, ulkomailtakin. Ensin minulla oli pieni varasto korutarpeita, sitten vähän isompi ja nyt varastoni on jo todella iso. Joskus saatan myös purkaa jonkin valmiin korun ja tehdä siitä omannäköisen.

Tekemiään koruja Lappalainen on myynytkin, facebookin kautta ja tuttaville ja tuttavien tuttaville. Kirjoneulesukkia hän oli myymässä Suojakallion maalaismarkkinoilla.

– En minä sukistakaan enempää pyydä kuin lankojen hinnan. Omaksi ilokseni minä teen ja toistenkin iloksi, en ansaintamielessä. Mutta se on mukavaa, kun tekemistäni koruista ja sukista on tykätty.

Yli polven ulottuvia kirjoneulesukkia Lappalainen ryhtyi tekemään tyttärensä pyynnöstä.

– Hän lähetti minulle kuvan ja toivoi samantapaisia sukkia. Ensimmäiset, jotka tein, epäonnistuivat, mutta sen jälkeen niitä on syntynyt jo kolmisenkymmentä paria, Lappalainen kertoo.

– Kudon myös televisiota katsellessani, mutta sitten en tosin muista mitään, mistä ohjelmassa on puhuttu. Minulla pitää olla tekemistä joka paikassa, johon istahdan, joten keskeneräisiä sukkia on monen tuolin vieressä.

Lappalainen kävi vajaat viisitoista vuotta sitten Kristillisen opiston kädentaidot ja kuvataide -linjan.

– Siellä opeteltiin monenlaista, muun muassa lankojen värjäystä. Siihen en innostunut, mutta muuten opistosta sai varmuutta omaan tekemiseensä, Lappalainen toteaa.

– Minulla on myös paljon ohjekirjoja erilaisiin käsityötekniikoihin, tykkään ottaa selvää, miten mitäkin tehdään. Ja tykkään kokeilla uutta, kaikenlaisia ideoita on mielessä vaikka kuinka paljon. Nyt ajattelin tehdä unisieppareita, hankin niihin jo materiaalejakin.

– En vain osaa olla tekemättä. Kai minulle pitäisi laittaa käsiraudat, että kädet pysyisivät paikoillaan, Lappalainen toteaa.

Tiina Lamminaho