Miia Matilainen ja Mikko Rajala sekä koirat Käpy ja Risto ovat viihtyneet Oittilan maisemissa.

Minut on otettu todella hyvin vastaan, täällä on tuntenut itsensä tervetulleeksi, kehuu Oittilaan joulukuussa muuttanut Miia Matilainen. Matilainen muutti Oittilaan Jyväskylän keskustasta, Lutakosta. Sitä ennen hän asui pari vuotta töiden takia Seinäjoella. Kotoisin Matilainen on Jyväskylästä.

– Olen asunut aina kaupungissa, mutta olen kyllä aina halunnut asua maalla. Lapsena ja nuorena olin paljon isovanhempieni mökillä Konnevedellä ja Levillä ja maaseutuelämään tutustuin myös hevosharrastukseni kautta. Silloin teininä marjastaminen ja sienestäminen eivät olleet ihan ykkösjuttuja, mutta nyt olen oppinut arvostamaan myös niitä, Matilainen kertoo.

– Ennen Lutakkoon muuttoa asuin opintovapaani aikana mökillä Konnevedellä ja sen jälkeen en tykännyt yhtään asua kaupungissa. Etsin koko ajan asuntoa, tämänkin talon myynti-ilmoituksen olin huomannut. Isäni ajeli täälläpäin ja lähetti minulle videon ja kehui, kuinka upealta paikka näyttää. Kun tulin katsomaan taloa, ihastuin heti. Maisemat ovat ihanat, talo on sopivan kokoinen ja valoisa, ja naapureitakin näkyy ikkunasta; se luo turvallisuuden tunnetta.

Alun perin Oittilan taloon muuttivat Miia Matilainen ja hänen koiransa Käpy.

– Sitten löytyi mies kuvioihin, Matilainen kertoo. Nyt Mikko Rajala ja hänen koiransa Risto asuvat myös aina välillä Oittilassa. Rajalalla on asunto Jyväskylän keskustassa.

– Meillä on molemmilla työ, jota voi tehdä välillä etänä. Eikä matka Jyväskyläänkään tunnu pitkältä, Matilainen kertoo.

– Tykkäämme molemmat retkeillä ja hiihtämässä olemme käyneet paljon, tässä on mahtavat ladut. Kaupungissa koirien kanssa pitää aina lähteä autolla jonnekin, jos haluaa metsään, nyt luontoon pääsee suoraan ovesta. Luonnossa liikkuminen on meille tapa rentoutua työpäivän jälkeen ja siksi en varmaan viihtynytkään Lutakossa, kun hektisen työn lisäksi oli hektinen asuinympäristö, jossa ei pystynyt rentoutumaan siten kuin luonnossa.

Matilainen kertoo nauttivansa myös pihan laitoista ja kesäksi hän onkin suunnitellut ainakin perunamaata.

– Pihaa täytyy muutenkin laitella, kun näkee ensin, mitä lumen alta paljastuu. Tilaa tässä on hyvin, ja nurmikonajoakin varmasti riittää kesällä, mutta olemme molemmat sellaisia, että emme oikein osaa istua vain katselemassa telkkaria; ihanaa, kun on tekemistä.

Myös Matilaisen sukulaiset ovat ihastuneet paikkaan.

– Veljeni lapset ovat täällä usein kylässä viikonloppuisin. He tykkäävät laskea mäkeä, retkeillä ja tehdä kaikenlaisia maalaisasioita. Ja pappani on aivan innoissaan autotallista, hän suunnittelee sinne hyllyjä ja muuta sellaista. Myös Mikon vanhemmat ovat käyneet auttamassa puuhommissa.

Matilainen kävi katsomassa taloja myös muualla.

– Tämä tuntui heti omalta kodilta. Talo on vain kymmenen vuotta vanha, joten se ei kaipaa heti remonttia. Kävin katsomassa myös jotain vanhoja taloja, mutta niiden remontointi olisi tullut kalliiksi ja vienyt aikaa, Matilainen kertoo.

– Tässä vaikutti myös naapureiden tuoma turvallisuudentunne. Se, että tietää saavansa apua tarvittaessa, on iso plussa, varsinkin kun olin muuttamassa tähän yksin.

Matilainen kertoo jo saaneensakin paljon apua naapureilta.

– Kysyin naapurinisännältä, koska tontilla olevia puita kannattaisi kaataa, eikä mennyt kauaakaan, kun rupesi jo kuulumaan moottorisahan ääni, Matilainen kiittelee.

– Ja leipää on tuotu, ja muutakin apua annettu. Täällä on ihanaa, kun oppii tuntemaan ihmisiä ja tuntee kuuluvansa yhteisöön.

– Täällä ollaan tosi ystävällisiä ja ihmisillä on aikaa jutella, aivan toisella tavalla kuin kaupungissa. Minä tykkään siitä tosi paljon, Mikko Rajala toteaa.

Matilainen ja Rajala ovat jo huomanneet, että Oittilassa on aktiivista kylätoimintaa.

– Kovin paljon emme ole ehtineet osallistua, kun välillä työpäivät venyvät, mutta Villa Cawénissa olemme kyllä käyneet. Se on mukavaa, että sieltä saa ostettua elintarvikkeitakin, Matilainen sanoo.

– Ja onhan tässä perhepäivähoitajakin lähellä; olen tämän paikan ihan kodikseni ostanut ja ehkä perhepäivähoitajallekin on joskus tarvetta. Nyt odottelen kovasti kesää, että pääsen kutsumaan ystäviä grillailemaan. Ja pupunhäkkiä olemme rakennelleet, pupu olisi tarkoitus ottaa kesällä.

Tiina Lamminaho