– Tästä eivät maisemat parane, Veikko Jaatinen toteaa.
Veikko Jaatinen haluaa esitellä Korpilahden rakkaimpana paikkanaan Keski-Palavas -saaren. Veikko ja Eeva Jaatisella on ollut kesämökki Keski-Palavaksessa vuodesta 1985 lähtien, mutta Veikko Jaatiselle saari on tuttu jo aiemmilta kesiltä.
– Äitini isä Kalle Reivilä omisti saaren. Ensimmäiset kesämökit sinne rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla, Jaatinen kertoo.
– Koulupoikana kävimme saaressa kavereiden kanssa soutuveneellä. Olimme teltassa yötä, suurin piirtein samoilla paikkeilla kuin kesämökkimme on nyt, ammuimme ilmakiväärillä ja vedimme uistinta. Se oli meille suuri seikkailu.
Nykyään Keski-Palavaksessa on seitsemän mökkiä, Iso-Palavaksessa mökkejä on parikymmentä ja pienimmässä Perä-Palavaksessakin kaksi.
– Aivan ensimmäisiä korpilahtelaisia mökkisaaria olivat lähimpänä kirkonkylää olevat Iso-Lappi ja Pikku-Lappi; niihin rakennettiin kesämökkejä jo ennen sotia. Perä-Palavaksessakin oli lähinnä kalamajana käytetty mökki jo 1930-luvulla. Äitini ja isäni viettivät siellä hääyötään vuonna 1938, Jaatinen kertoo.
Aiemmin Jaatisilla oli kesämökki Uuraisilla pienen järven rannalla, mutta Päijänne veti Korpilahdelle.
– Ja juuret. Korpilahden poika on aina Korpilahden poika, Veikko Jaatinen toteaa.
Pohjois-Pohjanmaalta Vihannista kotoisin oleva Eeva Jaatinen kertoo ihastuneensa Päijänteeseen heti.
– Vihannissa ei ole yhtään järveä, ainoastaan lampia. Päijänne on mahtava, Eeva Jaatinen kehuu.
Kalliorantaisella saarella ei ole nurmikkoa.
– Pyrimme säilyttämään mökkitontin mahdollisimman luonnontilassa, emme ole tuoneet tänne yhtään kasvia, jota täällä ei luonnostaan kasva. Kanervaa, puolukanvarvikkoa, jäkälää ja käppyräisiä rantamäntyjä kauniimpaa ei olekaan, Eeva Jaatinen sanoo.
– Sinä aikana, kun olemme täällä kesiämme viettäneet, kallioille jäkälän sekaan on tullut entistä enemmän mustikkaa ja puolukkaa, ilmeisesti ilmastonmuutos on vaikuttanut asiaan. Vanamoa ja rantakukkaa täällä on kasvanut aina, mutta nyt olen löytänyt myös lehdokkeja. Saaressa on myös kostea notkelma, jossa kasvaa saniaisia, ja sieniä täällä on aika paljon. Samoin lintuja, sekä vesilintuja että muita, kerran pääsin näkemään jopa metson soitimella. Kauris on kerran tullut tähän mökin lähelle, ja kerran näimme, kun kaksi hirveä ui saareen, kipusi rantakallioita ylös ja jatkoi matkaansa saaren läpi.
Ilmastonmuutos näkyy Jaatisten mukaan myös siinä, että ennen saareen pääsi talvella autolla, nyt jäät eivät enää kestä.
– Olemme saaressa ainoastaan kesäisin, säistä riippuen 20 – 60 vuorokautta kesässä. Vuodesta 2000 asti meillä on ollut täällä sähköt. Nyt, kun ei tarvitse enää välittää työ- ja loma-ajoista, olemme pitkiäkin aikoja täältä kerallaan. Kaupunkiin ei tarvitse lähteä, kun Korpilahden kirkonkylällä on kaikki tarpeelliset palvelut, Jaatiset kertovat.
– Huonolla ilmalla matka mantereelta tänne on hankala, mutta hyvällä kelillä veneily on juhlaa.
Keski-Palavaksessa viihtyvät myös Jaatisten lapset ja lastenlapset.
– Lapsenlapsetkaan eivät malta mennä nukkamaan, kun täällä on niin kaunista. Tätä maisemaa ja ympäristöä ei voita kyllä mikään, Jaatiset toteavat.
Esittelemme Kaunista Korpilahtea -sarjassamme korpilahtelaisten mielipaikkoja, sellaisia, joissa he itse käyvät mielellään tai jonne he tuovat vieraitaan.
Tiina Lamminaho
