Juho Könkkölä on taitellut origameja alakouluikäisestä lähtien. Nyt hän suunnittelee mallit itse; yksityiskohtaisissa ihmishahmoissa on satoja taitoksia
– Vaativammissa hahmoissa voi olla monta sataa vaihetta, ja joka vaiheessa paperitaitoksia voi olla useita, eli taitoksia tulee todella paljon. Yhtä ihmishahmoa tein neljä päivää ja nyt minulla on tekeillä hahmo, johon olen käyttänyt aikaa jo viikon verran ja hiominen vaatii vielä varmaan toisen viikon, Juho Könkkölä kertoo origamien teosta.
Könkkölä on tehnyt origameja jo ainakin kaksitoista vuotta, alakouluikäisestä lähtien.
– Äiti lainasi kirjastoautolta origamikirjan, siitä aloitin harjoittelun, Könkkölä kertoo. Juhon äiti Sirpa Könkkölä muistelee pojan pyytäneen nimenomaan origamikirjaa.
– Ja kun täällä olleet kirjat oli lainattu, kirjastoautonkuljettaja toi Jyväskylän kirjastosta lisää, Sirpa Könkkölä toteaa.
Kirjojen lisäksi Juho Könkkölä on etsinyt malleja netistä.
– Netissä malleja on vähintään yhtä paljon kuin kirjoissa. Joissakin ohjeissa neuvotaan jokainen taitos, joissakin on vain paperi avattuna taittelun jälkeen siten, että taitokset näkee, mutta niiden järjestys pitää päätellä itse, Könkkölä kertoo.
– Aluksi tein vähän kaikenlaisia origameja, muun muassa eläinhahmoja. Lohikäärmeitä olen tehnyt paljon, niihin löytyy malleja joka vaikeustasolle. Viime talvena aloin opetella suunnittelemaan malleja itse, ja nyt olen suunnitellut ja tehnyt lähinnä ihmishahmoja.
Könkkölän ihmishahmot ovat saaneet vaikutteita fantasiamaailmasta. Yksityiskohtia niissä on valtavasti, paperista taiteltuja sormia myöten.
– Kun suunnittelen itse malleja, teen monesti useampiakin testimalleja. Joskus saatan ensin piirtää hahmon tietokoneella, joskus taas rupean taittelemaan suoraan. Yhdistelen myös erilaisia osia eri malleista, joita olen käyttänyt aikaisemmin. Hahmo pitää pystyä hahmottamaan jo taittelua aloittaessa, paperista täytyy tietää, mitä mistäkin osasta tulee.
Könkkölän mukaan origameihin käy lähes mikä paperi tahansa, vaikkapa tulostuspaperi.
– Tärkeää on, että taitokset pysyvät paperissa hyvin. On olemassa myös nimenomaan origameja varten tarkoitettua paperia, itse olen käyttänyt monenlaisia papereita. Lempipaperiani on taidetarvikeliikkeissä myytävä kristallipaperi, jota käytetään maalausten välissä. Olen myös itse tehnyt foliosta ja silkkipaperista vähän paksumpaa paperia, jossa taitokset pysyvät hyvin, ja paperista, joka on eri väristä eri puolilta, saa tehtyä erivärisiä yksityiskohtia, Könkkölä kertoo.
Könkkölä tekee origaminsa neliönmuotoisesta paperista, noin puoli metriä kanttiinsa olevasta palasta tulee noin 15 senttiä korkea hahmo.
– Isommista papereista saa isompia hahmoja. Jos paperi on kovin pieni, yksityiskohdat menevät niin pieniksi, että taittelu on haasteellista, Könkkölä toteaa. Apuvälineitä origamien teossa ei juuri tarvita.
– Kaikista pienimpien yksityiskohtien taittelussa käytän hammastikkua apuna paperin ohjaamisessa, mutta itse taittelun teen kyllä sormin. Myös paperiklipsuja, joilla taitokset saa pysymään tekovaiheessa kiinni, tulee joskus käytettyä, Könkkölä kertoo.
Könkkölän mukaan Suomessa origamiharrastajia on vähän, eikä ohjeitakaan juuri löydy suomeksi.
– Harrastajia on ympäri maailmaa, esimerkiksi Amerikassa tekijöitä on paljon, Könkkölä toteaa.
– Minulle tämä on hyvä keino irtautua arjesta. Kun taittelen, kaikki muut ajatukset häviävät, tämä on minun oma meditointitapani.
Tiina Lamminaho
