Tarja Simola sanoo, että työtä on jaksanut asiakkaiden takia. Pitkäaikaiset asiakkaat ovat etusijalla viimeisen sadon korjuulla.

Simolan mansikkatilalla Putkilahdessa kypsyvät tilan viimeiset mansikat. Punaista herkkua on kasvatettu Simolan mailla 1950-luvulta lähtien.
Mansikkapellot vaativat jatkuvaa uusimista ja paljon fyysistä työtä.
– Olen toiminut 33 vuotta yrittäjänä ja tehnyt työtä mansikkapelloilla 43 vuotta. Se on ollut fysiikalle liikaa. Kahden hehtaarin mansikkaviljelyksien hoitaminen nykyisissä sääoloissa ei ole kevyttä työtä, Tarja Simola sanoo.
Tarja sanoo, että suurin muutos alalla on tapahtunut ilmastossa.
– Ilmastonmuutos on suurin tekijä, on se sitten ihmisen aikaansaannosta tai luontaista. Enää en lähtisi hommaan ollenkaan. Otetaan esimerkiksi se, että mansikkapensaat eivät enää pysy maassa, kun routa nostelee ne ylös. Kun istutat tuhansia taimia, et keväällä tiedä, kuinka moni niistä on säilynyt talven yli. Tänäkin keväänä jouduimme tekemään paljon paikkauksia. Halla on myös yksi paha tuholainen sekä kuumuus ja kuivuus.
Kovan työn vuosikymmenet ovat vaatineet veronsa ja Tarja kärsii nivelrikosta.

Simolan mansikkapellot sijaitsivat aikaisemmin Tarjan lapsuuskodin pelloilla.
– Muutin äitini kanssa Simolaan ollessa parivuotias. Taloa asuttivat naimattomat tätini ja eno sekä mummo ja pappa. Tilalla oli vähän mansikkaa ja muutama lehmä. Lehmät laitettiin pois ja mansikan viljelyalaa kasvatettiin. Valmistuttuani puutarhakoulusta ilmoitin aloittavani mansikanviljelijänä. Eno sanoi, ettei sitä työtä nainen yksin jaksa ja kehotti etsimään miehen. Niin sitten löytyi Oittilasta kotoisin oleva Reijo Helena-ravintolan terassin kaiteelta jalkojaan heiluttamasta. Tarja ja Reijo perustivat tilansa enon ostamille maille.
Simolan villisikatila on toiminut Tarjan kotitilalla.
– Niistäkin olemme luopumassa siten, että viimeiset kinkut saa ensi syksynä. Joutuisimme investoimaan aitauksiin afrikkalaisen sikaruton vuoksi. Ruttoa on tavattu muun muassa Liettuassa, Latviassa ja Venäjällä. Villisikojen ympärille pitäisi rakentaa kaksoisaitaus kaksimetriä korkeana ja peltisenä. Siihen hommaan emme enää rupea, Simola sanovat.

Maarit Nurminen