Strömbergit viihtyvät Päiväkunnassa

Manu ja Minna Strömberg sekä perheen lapset Anni ja Elo muuttivat Manu Strömbergin kotitilalle Päiväkuntaan vuonna 2009, sukupolvenvaihdos tehtiin seuraavana vuonna. Manu Strömberg ehti asua melkein yhdeksän vuotta Helsingissä.

– Minulle oli koko ajan ihan selvä asia, että jos töiden puolesta vain on mahdollista, muutamme kotitilalleni. Vuonna 2007 meille tuli sitten mahdollisuus muuttaa Jyväskylään ja silloin rupesimme heti selvittelemään sukupolvenvaihdosta, Manu Strömberg kertoo.

Myös Muuramen Rannankylästä kotoisin oleva Minna Strömberg viihtyy Päiväkunnassa.

– Tämä on ihana paikka asua. Onhan täällä asumisessa omia haasteitaan, mutta tiesimme ne muuttaessamme, Minna Strömberg sanoo. Perheen lapset, 13-vuotias Anni ja 11-vuotias, kohta 12 täyttävä Elo nauttivat myös maalaiskylän rauhasta, eikä kumpikaan vaihtaisi asuinpaikkaansa esimerkiksi Helsinkiin.

– Täällä on tilaa hengittää, Anni Strömberg toteaa.

– Omaa tilaa tehdä kaikenlaista ja oma rauha, kehuu Elo Strömberg.

Manu Strömbergillä on liikkuva työ, työalueena hänellä on Itä-Suomi, Minna Strömberg käy töissä Jyväskylässä. Maanviljelys on pariskunnalle sivutoimi; pelloilla kasvaa kauraa ja vehnää kolmenkymmenen hehtaarin alalla.

– Harrastuksiin ja asioille täältä joutuu aina lähtemään, eikä kimppakyytejä ole tarjolla. Ja onhan täällä talvella pimeää. Mutta etenkin kesällä täällä on aivan mahtavaa, Strömbergit toteavat.

Kun Manu Strömberg aloitti koulunkäyntinsä, Päiväkunnan koulu neljän kilometrin päässä oli vielä toiminnassa.

– Olin viimeinen oppilas, joka aloitti koulunsa Päiväkunnan koulussa. Meitä oli enää viisi oppilasta, minä muodostin yksin ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan, Manu Strömberg naurahtaa.

Päiväkunnan koulu lopetettiin vuonna 1984 ja Manu Strömberg siirtyi Oittilan kouluun, joka sekin on jo lopetettu. Anni ja Elo Strömberg aloittivat koulunsa Rutalahdessa, Koskikaran koulussa. Kun se lopetettiin kesken lukukauden, lapset siirrettiin kouluun Leivonmäelle.

– Sinne on pitkä matka; Anni ja Elo, sekä moni muu Koskikaran koulun oppilas, siirtyivät Toivakkaan kouluun, kun Toivakasta tarjottiin sellaista mahdollisuutta. Toivakassa he voivat käydä myös yläkoulun, Minna Strömberg kertoo.

Manu ja Minna Strömberg ovat käyneet molemmat lukion Korpilahdella.

– Nyt nuoret muuttavat täältä lukioikäisinä kaupunkiin asumaan itsekseen, kun kulkeminen on hankalaa. Siinä mielessä ympyrä on sulkeutunut; minun äitini kävi lukion Joutsassa ja asui siellä, enoni taas Jyväskylässä ja hän asui siellä, Manu Strömberg kertoo.

Kyläyhteisö on Manu Strömbergin mukaan pysynyt samanlaisena kuin se oli hänen lapsuudessaan.

– Täällä kaikki tuntevat toisensa ja aina voi pyytää apua tarvittaessa. Naapurit pitävät huolta toisistaan ja varmistelevat, että kaikki on hyvin, Manu Strömberg kertoo.

– Muutamia valoja on kylältä sammunut, mutta ilahduttavasti vanhoihin taloihin on tullut uusia, nuoria asukkaita. Ja kesäasukkaita täällä on paljon, oli jo minun lapsuudessani.

Lähimmät kaupat löytyivät parikymmentä vuotta sitten Rutalahdesta, nyt Toivakasta.

– Saahan Oittilastakin, Villa Cawénista, elintarvikkeita. Mutta Toivakassa tai kaupungissa tulee asioitua, kun työmatka kulkee sinne päin ja lasten harrastuksetkin ovat Toivakassa. Korpilahden kirkonkylän palveluita tulee käytettyä aika vähän, matkaa sinne tulee 35 kilometriä, Strömbergit kertovat.

– Päiväkunnan-Ravion maamiesseuralla ja Rutalahden Nuorisoseuralla on aktiivista toimintaa, Rutalahdessa on kesäkahvila ja ensi kesänä siellä on luvassa pop-up-ruokaravintolailtojakin. Talkoita ja muuta toimintaa täällä on, jos vain itse haluaa lähteä mukaan. Mutta toisaalta, jos haluaa olla itsekseen, täällä saa kyllä olla rauhassa.

Tiina Lamminaho