Lahja Majala on asunut ikänsä, lähes 82 vuotta, Tikkalassa. Sinä aikana kylä on muuttunut paljon. Välillä on ollut hiljaisempaakin, mutta nyt Tikkalassa taas riittää väkeä.

– Tikkala on aivan erilainen kylä kuin minun lapsuudessani, kohta 82 vuotta täyttävä Lahja Majala toteaa.

– Uusia asukkaita on tullut valtavasti, meitä vanhoja tikkalalaisia on enää muutama. Moni asia on paremmin kuin ennen, esimerkiksi tiet ovat parantuneet.

Majalan lapsuudessa Tikkala oli maatalousvaltainen kylä, kuten kaikki muutkin kylät siihen aikaan. Ihmisiä oli paljon, karjaa oli paljon, samoin hevosia. Nyt asukkaita on paljon, ja karjaa ja hevosiakin kylällä on edelleen, mutta ei joka talossa.

– Rakennusmestari Merisalo sanoi jo joskus 30 – 40 vuotta sitten, että Tikkalasta tulee Jyväskylän esikaupunki, ja nyt se ennustus näyttää toteutuneen. Tänne rakennetaan koko ajan uutta, ja Tikkalan ja Jyväskylän väli on jo lähes täyteen rakennettu, Majala sanoo.

Majalan mukaan kaupunkilaistuminen näkyy kylällä myös ihmisten kanssakäymisessä.

– Ennen vanhaan ihmiset olivat kotona maatilallaan töissä, ja isäntien ja emäntien lisäksi taloissa oli paljon työväkeä. Eli kylällä oli paljon ihmisiä koko ajan. Nyt ihmiset käyvät töissä Jyväskylässä, ja Tikkala on asumalähiö, johon tullaan töiden jälkeen. Kylä näyttää hiljaiselta verrattuna siihen, miltä kylä näytti silloin, kun minä olin lapsi, Majala selvittää.

– Kyläseura ja Poko kyllä järjestävät monenlaista toimintaa, mutta ennen kanssakäyminen oli tavallaan luonnollisempaa; ihmisiä nähtiin vaikkapa kaupassa, eikä tarvinnut lähteä mihinkään erikseen järjestettyyn juttuun. Ennen myös käytiin kylässä toistensa luona, ihan kutsumatta ja ilman asiaa. Nykyään sellaista ei harrasteta, eivätkä täällä kaikki tunne toisiaan sillä tavalla kuin minun lapsuudessani. Nykyään työelämässäkin on niin kova tahti, etteivät ihmiset kaipaa enää vapaa-ajallaan ylimääräisiä kyläilyjä tai vieraita kotiinsa, vapaa-aika varataan omalle perheelle.

Lahja Majalan lapsuudessa kylällä oli paljon lapsia, kuten nykyäänkin.

– Aloitin kouluni vuonna 1943, ja silloin koululaisia oli pelkästään Tikkalan kylässä 50 – 60. Kaikki eivät mahtuneet käymään koulua vanhassa koulussa, minäkin kävin alaluokat Rannilan tuvassa, Majala kertoo.

–  Karjalan evakoita tuli Tikkalaan paljon ja monet tulijaperheet olivat isoja; hekin lisäsivät lapsien määrää.

Pikkuhiljaa kylä hiljeni ja 1980 -90 -lukujen taitteessa koululaisten määräkin painui alas.

–  Muutaman vuoden kylä oli aika hiljainen. Sitten se taas piristyi, kun tehtiin asfalttitie Jyväskylään vuonna 1996. Silloin alkoi kylälle tulla uudisasukkaita, Majala toteaa.

– Suunta on hyvä ja koulukin säilyy varmaan ainakin toiset sata vuotta, kun lapsia riittää. Sehän on sen merkki, että kylä toimii, kun tänne tulee lisää väkeä. Kylällä on tulevaisuutta.

Tikkalan palveluja Majala kehuu.

– Täällä on kauppa ja posti ja koulu ja päiväkoti ja tällä hetkellähän meillä on oma sairaanhoitajakin lähipalveluhankkeen kautta. Ja muutenkin olosuhteet ovat hyvät ja palvelut pelaavat. Meillä ikäihmisillä on monenlaista yhteistyötä koulun kanssa, ja se on mukavaa, Majala sanoo.

–  Kyllä Tikkala on hyvä paikka elää. Tänne ne ovat monet nuoretkin palanneet, vaikka ovat välillä pois lähteneet.

Tiina Lamminaho