Jarmo Koponen kertoo käyvänsä kuvauspaikoillaan useammankin kerran, odottelemassa oikeaa valoa. Aamuruskon vaaleanpunainen taivas on ikuistettu Koposen silloisen kotitalon pihassa Virginiassa.
Tällä kertaa Höyry-gallerian näyttely esittelee Jarmo Koposen valokuvia. Kuvissa on aamuvalossa kylpevä juomavesiasema, suurkaupungin autiota takapihaa, hylätyn kaivoskaupungin kirkon alttari, iltaöinen itsepalvelupesula, syksyinen, sadonkorjuun jälkeinen pelto, vesiputoussumun kostuttamaa vehreää luontoa… Yhteistä kuville on autius, yhtään ihmistä ei ole näkyvillä.
– Etsin nimenomaan rauhallisia paikkoja, vaikka suurkaupungin keskeltäkin, Koponen toteaa ja kertoo, että yksi näyttelyn kuvista on otettu Tokiossa ja pari Berliinissä.
– Tärkeää ei ole se, mitä kuvassa on, vaan tärkeintä on kuvan tunnelma. Jokainen voi löytää niistä jotain itselleen ja luoda oman tarinansa kuville.
Korpilahtelaissyntyinen Koponen on asunut kolmekymmentä viime vuotta ulkomailla, lähinnä Yhdysvalloissa. Nyt hän on asunut puolitoista vuotta Intiassa.
– Olen tehnyt taidetta monella tavalla, paljon grafiikkaa, jonkin verran maalauksia ja veistoksia ja eniten puupiirroksia. Valokuvia aloin ottaa, kun töiden takia ei ollut aikaa tehdä muuta luovaa. Matkustin paljon töideni takia ja kameran mukana kuljettaminen tuli tavaksi, Koponen kertoo.
– Aluksi otin kuvia paikoista luonnostyyppisesti puupiirrosten ja maalausten työstämistä varten, mutta sitten valokuvaamisesta tuli minulle yksi tapa tehdä taidetta. Etsin rauhallisia paikkoja matkoillani vastapainoksi työlleni, oli helppoa ryhtyä kuvaamaan niitä.
Koponen kuvaa laakafilmikameralla, jossa on 4 x 5 tuuman negatiivi.
– Aloitin kuvaamisen digikameralla, mutta siirryin filmikameraan, koska halusin hidastaa prosessia, vastapainoksi sille, että nykyään kaikilla on kiire ja aina pitäisi toimia nopeammin. Filmikamerassa minua viehättää se, että kuvauksen tuloksena syntyy käsin kosketeltava negatiivi, se tuntuu konkreettisemmalta kuin digikameralla kuvaaminen, Koponen sanoo.
– Pidän myös siitä, että filmikameroihin ei tule uutta tekniikkaa samalla tavoin kuin digikameroihin. Digipuolella tulee aina uudempia ja uudempia malleja, tämä kamera tulee kestämään koko minun elinikäni.
Kuvaamisprosessi on hidasta myös pitkien valotusaikojen takia. Kamera on aina jalustalla.
– Asettelu vie oman aikansa, ei voi vain kävellä ja napsia. Ja koska kamerassa ei ole mitään automatiikkaa, päätökset pitää tehdä itse; pidän myös siitä.
Kameran laadun ja negatiivin ison koon ansiosta isokokoisissa vedoksissa näkyvät yksityiskohdat tarkasti.
– Niitä voi katsoa ihan läheltä tai astua muutaman askeleen kauemmas ja katsoa uudella lailla, Koponen toteaa.
Tällä hetkellä valokuvaus muodostaa reilun kolmasosan Koposen tuotannosta.
– Kun olen tien päällä ja matkustan, kamera on mukana. Tämäkin sarja saa varmasti jatkoa, löydän vielä uusia paikkoja, joista olen kiinnostunut, ehkäpä nykyisestä asuinmaastani Intiasta, Koponen sanoo.
– Usein ottamani kuvat saavat hautua vuoden tai pari ennen kuin tulostan ne isoon kokoon. Saatan tulostaa kuvan pienikokoisena ja pitää sitä seinällä ja jos se kiinnostaa vielä vuoden päästä, teen siitä lopullisen työn.
Koposen näyttely Someplace on nähtävillä Höyry-galleriassa 21. huhtikuuta asti. Ensi vuonna Koponen tuo Höyry-galleriaan puupiirroksia ja puupiirroksille pohjautuvia sekatekniikkatöitä.
Jarmo Koponen: Someplace Höyry-galleriassa 23.3. – 21.4.2019
Tiina Lamminaho
