Viipurissa on paljon vanhaa jäljellä

Matti Hyvärinen näytti kuvia ja kertoi historiaa.

– Viipurissa, samoin kuin Sortavalassa, on säilynyt paljon vanhaa arkkitehtuuria, vanhoja kauniita taloja. Mutta toisaalta Viipurissa on myös paljon rumaa, tuhoutuneita taloja ja raunioita, joita ei ole korjattu, eikä purettukaan. Joidenkin raunioiden joukossa kasvaa isoja puita, Matti Hyvärinen kertoi esitellessään Viipuria vanhoin ja uusin kuvin Korpilahden Suomi-Venäjä -seuran järjestämässä tilaisuudessa.

Hyvärisen esittämät uudet kuvat on otettu muutaman viime vuoden aikana, uusimmat viime kesänä, hänen itsensä ja hänen poikansa Juha Hyvärisen Viipurin-matkoilla. Vanhimmat kuvat, joita Hyvärinen esitteli, olivat 1920-luvulta Museoviraston kokoelmista, joukossa oli paljon Suomen armeijan tiedustelukomppania ottamia kuvia 1940-luvun alusta.

Matti ja Juha Hyvärinen ovat kuvanneet Viipurin-matkoillaan monia vanhoista kuvista löytyviä näkymiä.

– Esimerkiksi maisema Tervaniemestä maakunta-arkiston pihasta Viipurin linnaan päin ei ole juuri muuttunut. Myös näkymät Viipurin linnasta vanhaan kaupunkiin päin ovat pysyneet melko samanlaisina. Talvisodan jälkeen otetuista kuvista näkee, kuinka monet vanhan kaupungin taloista ovat kärsineet pommituksista; talojen seinät ovat pystyssä, mutta palopommit ovat tuhonneet sisäosat. Nyt monet vanhoista taloista on korjattu, Hyvärinen kertoo.

Jopa Viipurin kartasta vuodelta 1642 löytyy tuttuja asioita.

– Linnasilta on samalla paikalla edelleen, ja pystyssä on myös kaupunginmuuriin kuulunut Pyöreä torni, Hyvärinen toteaa.

– Pyöreä torni oli alun perin niin sanotun karjaportin vieressä oleva portinvartiotorni, ja tornin aukot ovat ampuma-aukkoja.

Viipuri on ollut historiansa aikana niin ruotsalainen, suomalainen kuin venäläinenkin kaupunki. Ruotsalaiset rakensivat Viipurin linnan vuonna 1293.

– Viipuri oli jo silloin vanha karjalainen kauppapaikka ja samalla saarella, jolle linna rakennettiin, on ollut karjalaisten puinen linnoitus, Hyvärinen kertoi.

Venäläinen Viipurista tuli 1710, kun Pietari Suuri valloitti kaupungin suuressa Pohjan sodassa, virallisesti se siirtyi Ruotsilta Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Kaupungin historia näkyy myös kaupunkiin pystytetyissä – ja välillä kaadetuissa – patsaissa.

– Torkkeli Knuutinpojan eli Viipurin linnan perustajan patsas pystytettiin vanhan raatihuoneen eteen vuonna 1908, patsaan on veistänyt Havis Amandan veistäjänäkin tunnettu Ville Vallgren. Kerrotaan, että Viipurin suomalaiset eivät oikein pitäneet siitä, että ruotsalainen sotasankari sai patsaan. Ja venäläiset taas vaativat patsasta myös venäläiselle sotasankarille. Venäläisen kuvanveistäjän Lèopold Bernstammin tekemä Pietari Suuren patsas pystytettiinkin pari vuotta myöhemmin Tervaniemeen, Hyvärinen kertoo.

–  Pietari Suuren patsas poistettiin jalustaltaan vuonna 1918, kun sisällissotaa käyvän Suomen valkoiset joukot valtasivat Viipurin punaisilta. Vuonna 1927, kun Suomi juhli kymmenvuotista itsenäisyyttään, paikalle pystytettiin Gunnar Finnen veistämä Itsenäisyyden leijona. Kun Suomi joutui talvisodan jälkeen luovuttumaan Viipurin, venäläiset murskasivat Itsenäisyyden leijonan, Pietari Suuri pääsi jalustalleen uudelleen vuonna 1954. Pietari Suuren pää oli kuulemma jossain vaiheessa Viipurin pormestarin pöydällä koristeena, mutta venäläiset ovat entisöineet patsaan. Itsenäisyyden leijona taas on nykyään kuulemma hieman raajarikkona Monrepos’n puistossa.

Poliittisia intohimoja herättäneiden patsaiden lisäksi Hyvärisen kuvien joukossa on kuva Jussi Mäntysen Hirvi-patsaasta, joka seisoo Torkkelinpuistossa.

– Se on selvinnyt sodista ja saanut olla muutenkin rauhassa; ilmeisesti se on poliittisesti neutraali, Hyvärinen totesi.

– Ihme kyllä, remontoidussa entisessä Kansallisosakepankin talossa Torkkelinkadun varrella on säilytetty julkisivussa kiveen hakattu Suomen leijonavaakuna, ja lähitalon julkisivusta löytyy Karjalan vaakuna.

Kun Pietari Suuri oli valloittanut Viipurin, hän rakennutti lännen puolelta tulevaa oletettua hyökkäystä torjumaan Pyhän Annan kruunun; linnoituksen muureja ja tykkiasemia on vieläkin nähtävissä.

– Tähän paikkaan liittyy yksi Suomen historian musta piste; 29. huhtikuuta 1918 Suomen valkoinen armeija teloitti tällä paikalla 200 Viipurissa asuvaa venäläistä siviiliä. Viipuri oli hyvin monikulttuurinen kaupunki ja siellä asui myös paljon venäläisiä; suurin osa teloitetuista oli itse asiassa valkoisen Suomen kannattajia, Hyvärinen kertoi ja näytti paikalle pystytetyn muistomerkin kuvan.

Viipurin kauppahallista oli kuva vuodelta 1941, jossa oli pystyssä vain rakennuksen runko, uudesta kuvasta näkee, että se on kunnostettu ennalleen. Viipurin linja-autoasemakin, Pohjoismaiden ensimmäinen kunnallinen linja-autoasema, on melko lailla 1940-luvun asussaan. Hyvin paljon Helsingin rautatieasemaa muistuttanut rautatieasema sen sijaan pommitettiin niin maan tasalle, ettei nykyisessä, vuonna 1958 valmistuneessa asemarakennuksessa ole vanhaa kuin yksi siipi. Samoin ovat hävinneet tuomiokirkot, niin vanha kuin uudempikin. Vanhasta tuomiokirkosta on jäljellä rauniot ja remontissa oleva kellotorni, uudemman tuomiokirkon paikalla on muistomerkki.

– Kaupungista löytyy myös paljon hyvässä kunnossa olevia vanhoja taloja, kuten tyttölyseon, lyseon ja Repolan kansakoulun rakennukset, Hyvärinen kertoi.

– Kuvauskohteita Viipurissa on hirvittävän paljon. Meilläkin on materiaalia paljon enemmän, eli tämä oli kuvakertomus Viipurista osa yksi, Hyvärinen totesi.

Tiina Lamminaho