Jarkko Nurminen seurasi hernesadon puimista viime perjantaina.

Järjestöagrologi Antti Waris kertoo viljasadon jäävän heikoksi myös[AW1]  Jyvässeudulla.

-Alueelliset vaihtelut ovat suuria. Samalla pellolla voi olla ylituleentunutta viljaa ja toisaalta vihreää. Sato kypsyy epätasaisesti, eikä oikeaa puintihetkeä ole olemassakaan, Waris sanoo.

Viljan laatu on hyvin epätasaista.

-Valtakunnan tasolla Etelä-Suomen ja länsirannikon viljan satotappiot ovat jopa 80[AW2]  prosentin luokkaa. Keski-Suomessa lukema on yleisesti 20-20 prosenttia ja jossain paikoin 50 prosenttia. Lopulliset satotappiot tiedetään vasta sitten, kun nähdään, kuinka teollisuus pystyy viljasadon hyödyntämään.

Heikko sato koskee kaikkia viljalajeja.

-Tänä vuonna merkittävään rooliin nousevat maan laatu ja kasvukunto. Satoa saadaan paremmin multavammilta mailta. Vesi on tullut lähinnä ukkoskuuroista. Jossakin[AW3]  tilalla on voinut sataa 90 millimetriä ja muutaman kilometrin päässä[AW4]  alle kymmenen.

Waris sanoo, että rehussa on lähes samat ongelmat.

-Viime kesä oli märkä ja tänä vuonna satoa verottaa kuivuus. Sateisen kesän jälkeen rehua saadaan jonkin verran, mutta kuivuus tuhoaa kaiken. Päivittäin[AW5]  tulee karjatiloilta uutisia siitä, miten eläimiä joudutaan vähentämään rankallakin kädellä. Huonokuntoiset ja -tuottoiset laitetaan nyt pois.

– Jos jollakulla sattuu ylimääräistä rehua olemaan, sitä kannattaa tarjota muille.

Suomalaiset viljelijät kärsivät[AW6]  nyt toisesta, poikkeuksellisen huonosta satovuodesta peräkkäin[AW7] , mikä yhdessä huonon tuottajahinnan kanssa muodostaa todellisen haasteen.

Waris perää nyt valtion tukea suomalaisille ruuantuottajille.

-Ohjaustoimia  tulisi nyt tehdä huoltovarmuuden säilyttämiseksi. Todellakin toivon, että poliittista tahtoa asian suhteen löytyisi ja ymmärrettäisiin se, mikä merkitys kotimaisella ruuantuotannolla on. Kyse on myös 340 000 ihmisen elannosta.

Waris sanoo, että yksittäinen kuluttaja pystyy parhaiten vaikuttamaan ostamalla kotimaisia tuotteita.

-Suomalainen ruoka on eettisesti ja ekologisesti tuotettua. Teollisuuden ja kaupan olisi myös järkeistettävä kulurakennetta. Se, että viljelijä saisi käypää hintaa tuotteistaan, nostaisi kuluttajahintoja marginaalisesti.

Putkilahdessa Aholanraitin Maatilaa viljelevä Jarkko Nurminen katselee, kun puimuri korjaa hernesatoa talteen.
-Tänään on poutaa, mutta vesikuuroja on luvattu. Herne on tuleentunut kolmisen viikkoa viime kesää aikaisemmin. Palko on jo siinä kunnossa, että sato pitää korjata ennen ukkoskuuroja, muuten herneet putoavat peltoon. Herne on pakkotuleentunut, kun ei riitä vettä enää kasvuun.
Herneet eivät päädy teollisuuteen, vaan kanojen ja viiriäisten rehuksi sekä riistan ruokintaan.
Nurminen sanoo, että härkäpapusato jää olemattomaksi. Kumina korjattiin pari viikkoa sitten. Nurmisella oli kuminaa noin 15 hehtaarin alalla.
-Kumina oli ainoa, joka kasvoi ja viihtyi paahteessa. Kumina on kasvattanut pitkän juuren viime vuonna, joten se sai riittävästi kosteutta.
Jarkko Nurmisen kuminasadon on tarkoitus päätyä siemeniksi muille kuminantuottajille.
-Sato menee Eviran tarkastettavaksi ja mikäli läpäisee tarkastuksen, sato päätyy muille viljelijöille. Jos sato ei läpäise tarkastusta esimerkiksi huonon itävyyden vuoksi, sato menee joko mausteeksi tai öljyksi jonnekin päin maailmaa, Nurminen kertoo.
Nurmisen pelloilla ei tänä vuonna kasvanut viljaa.
-Nyt syksyllä tähän hernepeltoon kylvetään syysruis viljelykierron mukaisesti.
Jarkko Nurminen aloitti viljelyn kotitilallaan vuonna 2009.
-Kymmenes kesä on menossa. Kyllähän se into on tippunut, kun homma menee temppuiluksi. Kannattavuus on heikko ja sääolosuhteiden osalta hankalia vuosia on jo neljäs menossa.

Maarit Nurminen